hipokaliemi

Hipokaliemi tarkoittaa veren kaliumpitoisuuden alentumista. Yleinen kriteeri on, että kaliumpitoisuus on alle 3,5 mmol/l. Kalium on välttämätöntä solujen sähköjohtuvuudelle sekä lihas- ja sydämen toimintojen kannalta, joten huomattava alentuma voi aiheuttaa lihasheikkoutta, rytmihäiriöitä ja muihin elintoimintoihin liittyviä oireita. Lieviä tapauksia voi olla oireettomia, mutta joissakin tilanteissa oireet ja komplikaatiot voivat olla merkittäviä.

Syyt hipokaliemiaan ovat moninaisia. Yleisimmät ovat munuaisissa tapahtuvan kaliumin menetyksen lisääntyminen diureettien (erityisesti furosemidin ja muiden diureettien) käytön yhteydessä sekä GI-löydöt kuten ripuli tai oksentelu. Kaliumia voi siirtyä soluihin transcellulaarisesti esimerkiksi happamaksi muuttuneesta tilanteesta vastakkaiseen, kuten alkalosiksi sekä insuliinin tai beeta-adrenergisten aineiden vaikutuksesta. Taustalla voivat olla myös munuaissairaudet tai tiettyjen lääkkeiden aiheuttama kaliumin vajaatoiminta. Hyväkuntoisen potilaan lisäksi hypokaliemia voi liittyä magnesiumin puutteeseen, joka vaikeuttaa korjausta.

Oireet ja diagnostiikka: Oireena voivat olla lihasheikkous, kouristukset, väsymys sekä mahdolliset pallealihasten tai lihasvoiman heikkeneminen. Rytmihäiriöt ovat tärkeä komplikaatio erityisesti sydänsairauksien kanssa. Diagnoosi perustuu veren kaliumpitoisuuteen sekä kliiniseen arvioon. Lisätutkimuksia voivat olla virtsan kaliumpitoisuus erottamaan munuaisten aiheuttamat menetykset, magnesiumin taso sekä süvemmät veren elektrolyyttien ja happo- ja base-tasapainon tutkimukset.

Hoito ja ennaltaehkäisy: Lievä-tilanteessa voidaan korjata suun kautta annettavalla kaliumpitoisella ravinneseoksella tai kaliumpalautteella. Vakavammissa tapauksissa potilaalle annetaan kaliumia suonensisäisesti, usein 10–20 mEq/h, monitoroidulla tahdilla ja jatkuvalla EKG-seurannalla. On tärkeää huomata, että korjaus voidaan joutua hidastamaan ja liiallinen korjaus voi aiheuttaa hyperkalemian. Magnesiumin puutteessa sen lisäksi korjaus on välttämätöntä. Taustatekijöiden hoitoon kuuluu tarvittaessa diureettien lopettaminen tai annoksen säätäminen, neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaaminen sekä muun mahdollisen sairauden hoito. Hypokaliemian ehkäisy perustuu riskitekijöiden tunnistamiseen ja hoitoon sekä ruokavalion, tarvittaessa lisäravinteiden ja lääkehoidon optimointiin.