asuntovuokrien

Asuntovuokrien termi viittaa vuokratasoon, jolla vuokra-asuntoa käytetään jonka tahansa vuokra-ajan aikana. Suomessa asuntovuokra on pääasiassa markkinaehtoista ja siihen vaikuttavat sekä markkinatilanne että yksittäisen asunnon ominaisuudet. Vuokrasopimus (vuokrasopimus) on asiasta käytävä sopimus, jossa sovitaan vuokran määrä, mahdolliset korotukset, kesto ja irtisanomisen ehdot.

Asuntovuokraan liittyy useita komponentteja. Perusvuokra (päävuokra) on asunnon pääasiallinen maksu, jonka lisäksi monissa tapauksissa kunnossapitomaksu (vastike) peritään taloyhtiön juoksevien kustannusten kattamiseksi. Sähkö, vesi ja lämmitys voivat sisältyä vuokraan tai veloittua erikseen kulutuksen mukaan. Joissakin tapauksissa vuokraan sisältyy myös muun muassa saunat, pihat ja muut palvelut.

Ruunin määrittelyyn vaikuttavat useat tekijät. Sijainti, asunnon koko ja tilanne, asunnon kunto sekä energiatehokkuus vaikuttavat vuokraan. Alueen kysyntä ja tarjonta sekä taloyhtiön tarjoamat palvelut tai lisäedut voivat nostaa tai laskea vuokraa. Vuokrataso voi myös muuttua sopimuksessa määriteltyjen korotusten kautta; tällaiset korotukset perustuvat usein sopimukseen ja yleisiin käytäntöihin sekä markkinatilanteeseen.

Sääntely ja oikeudellinen kehys. Asuntovuokria säätelee asuinhuoneiston vuokrauksesta annettu laki sekä yleinen sopimuslaki. Laki tarjoaa vuokralaisten suojan, määrittelee vuokranantajan ja vuokralaisen velvollisuuksia sekä vaikuttaa vuokra-ajan päättämiseen ja uusimiseen. Vuokrasuhteisiin liittyvät erimielisyydet ratkaistaan pääasiassa oikeudessa.

Marketin vaihtelut: Vuokrat vaihtelevat suuresti kaupunkien ja kaupunginosien välillä; suurkaupungeissa hinnat ovat yleensä korkeampia kuin haja-asutusalueilla.