Yksittäissolujärjestelmien

Yksittäissolujärjestelmät, suomeksi myös yksisolukäyttöjärjestelmät tai yhden solun järjestelmät, viittaavat tietotekniikassa järjestelmiin, joissa yksi fyysinen tietokone tai palvelin pyrkii suorittamaan useita virtuaalisia käyttöjärjestelmiä samanaikaisesti. Tämä saavutetaan hyödyntämällä virtualisointiteknologiaa, joka mahdollistaa fyysisen laitteiston jakamisen ja eristämisen useiden itsenäisten virtuaalikoneiden välillä. Jokainen virtuaalikone toimii omana, itsenäisenä tietokoneenaan, jolla voi olla oma käyttöjärjestelmänsä ja sovelluksensa.

Yksittäissolujärjestelmien keskeinen etu on resurssien tehokas hyödyntäminen. Sen sijaan, että jokainen käyttöjärjestelmä ja sovellus tarvitsisi oman fyysisen koneensa, monet niistä voidaan ajaa yhden, tehokkaamman koneen päällä. Tämä vähentää laitteistokustannuksia, virrankulutusta ja fyysistä tilaa. Lisäksi virtualisointi tarjoaa joustavuutta, sillä virtuaalikoneita voidaan luoda, siirtää ja poistaa nopeasti tarpeen mukaan. Ne tarjoavat myös parempaa eristystä, sillä yhden virtuaalikoneen ongelmat eivät yleensä vaikuta muihin samalla fyysisellä laitteella toimiviin virtuaalikoneisiin.

Tällaisia järjestelmiä käytetään monissa eri yhteyksissä, kuten kehitys- ja testausympäristöissä, palvelinten konsolidoinnissa ja pilvipalveluissa. Ne mahdollistavat erilaisten käyttöjärjestelmien ja sovellusten samanaikaisen suorittamisen yhdellä fyysisellä laitteistolla, mikä lisää tehokkuutta ja vähentää hallinnollista taakkaa. Virtualisointi on keskeinen teknologia, joka tekee yksittäissolujärjestelmistä mahdollisia.