virtuaalikone

Virtuaalikone on ohjelmiston avulla toteutettu tietokonejärjestelmän emulointi, joka toimii erillisenä ympäristönä. Virtuaalikone voi ajaa kokonaisen käyttöjärjestelmän ja sovellukset kuten todellisella tietokoneella, mutta sen suoritus tapahtuu isäntäjärjestelmän kautta.

Arkkitehtuuriltaan virtuaalikone koostuu virtuaalilaitteistosta (virtuaalinen CPU, muisti, tallennus, verkkokortti) sekä hallinnasta hypervisorin kautta. Hypervisor jakaa fyysiset resurssit jokaiselle VM:lle. Hypervisor voi olla Type 1 eli suoraan laitteistolla toimiva (bare-metal) tai Type 2 eli isäntäkoneen päällä toimiva.

VM:iin määritetään virtuaalinen laitteisto sekä resurssirajat, jolloin niillä on oma käyttöjärjestelmänsä ja tilansa. Ominaisuuksiin kuuluvat esimerkiksi snapshots (tilakuvat), kloonaukset ja mahdollisuus suorittaa live-migratioita toiseen fyysiseen isäntään ilman merkittävää katkoa.

Käyttötarkoitukset vaihtelevat palvelimien konsolidoinnista, ohjelmistotestaukseen ja hiekkalaatikkokäyttöön sekä eristettävien ympäristöjen luomiseen pilvi- ja kehityshankkeissa. Virtuaalikoneet tarjoavat eristystä, skaalautuvuutta ja hallittavuutta, mutta ne voivat aiheuttaa joitakin suoritus- tai resurssihäviöitä verrattuna todelliseen hardwareen. Nykyään käytössä olevia hypervisoareita ovat esimerkiksi VMware ESXi, Microsoft Hyper-V, KVM ja Xen, sekä työpöytäkäyttöön VirtualBox.

Historiaan liittyen virtuaalisointikykyä tutkittiin jo 1970-luvulla (Popek ja Goldberg), mutta laajamittainen käyttö yleistyi 2000-luvulla IBM:n varhaisen virtualisoinnin sekä avoimen lähdekoodin ratkaisujen kehittyessä.