konsolidoinnista

Konsolidointi on tilinpäätöskäytäntö, jossa konserniin kuuluvien yhtiöiden tilinpäätökset yhdistetään emoyhtiön tilinpäätökseen, jotta muodostuu konsernin taloudellinen asema, tulos ja rahavirrat kokonaisuutena.

Konsolidointi perustuu kontrollin käsitteeseen: emoyhtiö konsolidoi yhtiöt, joiden kanssa sillä on määräysvalta yli 50 prosenttiin ääniväestöstä tai kyky ohjata yhtiön taloudellisia ja operatiivisia politiikkoja. Mikäli kontrolli puuttuu, tilinpäätöksiä ei konsolidoida, vaan tuloja ja varoja seurataan erikseen.

Käytännössä konsolidointi toteutetaan useimmiten täyskonsolidointina, jossa emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden taseet ja tuloslaskelmat yhdistetään line-by-line. Täyskonsolidoinnissa eliminoidaan sisäiset liiketoimet, sisäiset voitot ja tappiot sekä sisäiset velat ja saamiset. Hankinnasta syntyvä liikearvo huomioidaan konsernitilinpäätöksessä. Lisäksi voidaan kohdata hyvä- tai huonon johdonmukaisuus, ja käsitellään mahdolliset vähemmistöosuudet (non-controlling interests, NCI), jotka osoittavat konsernin ulkopuolisten omistajien omistusta.

Konsolidointi käsittää myös tytäryhtiöiden ulkomaankäyttöiset tulokset ja valuuttakurssimuutosten vaikutukset. Vieraan valuutan yksikön lähteiden muutokset voidaan kirjata kokonaisuudessaan konsernin omaan pääomaan tai tuloslaskelmaan riippuen tilinpäätöksen periaatteista.

Sääntely ja ohjeistus vaihtelevat IFRS- ja kansallisten GAAP -standardien mukaan. IFRS 10 määrittelee konsernitilinpäätöksen laadinnan yleiset periaatteet, mukaan lukien eliminoinnit sekä NCI:n ja goodwillin käsittelyn. Suomessa tilinpäätökset voivat noudattaa IFRS:ia tai kansallisia kirjanpitokäytäntöjä, ja konsernitilinpäätöksen laatiminen noudattaa näitä ohjeita.