Virtuaalikoneet

Virtuaalikoneet ovat ohjelmallisesti eristettyjä tietokoneympäristöjä, jotka emuloivat fyysisen koneen resurssit kuten CPU:n, muistin, tallennuslaitteet ja I/O-laitteet. Ne mahdollistavat useiden itsenäisten käyttöjärjestelmien ajamisen samalla fyysisellä laitteistolla, mikä tehostaa resurssien jakamista ja palvelujen eristämistä.

Toiminta perustuu hypervisoriin, joka hallinnoi isäntä- ja vierasjärjestelmiä sekä niiden virtuaalisia resursseja. Hypervisori voi olla Type 1 (bare-metal), asennettuna suoraan laitteistolle, tai Type 2 (isäntäkäyttöjärjestelmän päällä toimiva ohjelmisto). Esimerkkejä Type 1 -hypovisoreista ovat VMware ESXi, Microsoft Hyper-V ja KVM; Type 2 -ratkaisuja ovat Oracle VirtualBox sekä VMware Workstation.

Virtuaalikone koostuu vierasoperaattorista sekä virtuaalisista laitteista, kuten virtuaalinen CPU, RAM, kiintolevy ja verkkokortti. Hypervisor jakaa näitä resursseja ja mahdollistaa ominaisuuksia kuten snapshots, kloonaus ja live-migraation, jolloin virtuaalikone siirretään toiseen fyysiseen isäntään ilman käyttökatkoja.

Käyttötarkoitukset kattavat palvelinvirtualisoinnin, kehitys- ja testausympäristöt sekä sovellusten eristämisen ja käyttöönoton nopeuttamisen. Virtuaalikoneita hyödynnetään myös datakeskuksissa energian ja tilan optimizeeraukseen sekä infrastruktuurin hallinnan yksinkertaistamiseen.

Edut ovat eristys, liikkuvuus ja hallittavuus sekä parantunut resurssien hyödyntäminen. Haasteina voivat olla suorituskyvyn haittavaikutukset verrattuna natiivisovelluksiin, ylimääräinen hallinta ja turvallisuusnäkökohdat. Nykyisessä IT-infrastruktuurissa virtuaalikoneet ovat keskeinen ratkaisu, vaikka kontit tarjoavat toisinaan kevyemmän eristyksen vaihtoehdon.