käyttöjärjestelmien

Käyttöjärjestelmät ovat tietokoneen ohjelmiston perusosia, jotka hallinnoivat laitteistoa ja tarjoavat ohjelmille yhteisen ympäristön suorittaa tehtäviä. Ne koordinoivat muistinhallinnan, prosessien aikataulutuksen, tallennustilan sekä syötteen- ja tulosteenhallinnan ja niiden liittyviä resursseja. Käyttöjärjestelmän ytimessä on ydin (kernel), joka toimii käyttötilan ja laitteiston välissä, sekä käyttöliittymät, ohjelmisto- ja järjestelmäkirjastot, jotka tarjoavat sovellusrajapinnat.

Käyttöjärjestelmiä on useita tyyppejä. Yleisimmät ovat yleiskäyttöiset järjestelmät, kuten Windows, macOS ja Linux- ja BSD-pohjaiset jakelut, jotka tukevat sekä henkilökohtaista käyttöä että ohjelmistojen monipuolisuutta. Mobiililaitteissa käytetään kevyempiä järjestelmiä, kuten Android ja iOS. Palvelin- ja työasemasovelluksissa suositaan vakaata, moniajon ja verkko- sekä tallennustoiminnoiltaan optimoitua järjestelmää. Sulautetut järjestelmät toimivat rajoitetussa ympäristössä ja tarjoavat ennakoitua vasteaikaa.

Käyttöjärjestelmän kehitys on historiallisesti määrittänyt teknologian kehityksen. Esimerkkejä ovat Unix (1969), Linux (1991) sekä Windows NT -perustaiset järjestelmät (1993 eteenpäin). Nykyään trendit korostavat turvallisuutta, virtualisointia ja konttiteknologioita sekä pilvi- ja palvelinympäristöjä tukevia ratkaisuja.