Sulautetut

Sulautetut (sulautuma) ovat metallurgian termi, jolla tarkoitetaan aineita, joiden koostumus on seostettu kahdella tai useammalla alkuaineella. Yleisesti kyse on metalleista, joiden ominaisuuksia parannetaan liittämällä toisia metalleja tai epämetalleja seokseen. Esimerkkejä ovat teräs (rauta ja hiili sekä mahdolliset lisäaineet), pronssi (kupari ja tina) sekä messinki (kupari ja sinkki). Sulaessa lisäainteet sekoittuvat päämetalliin, ja tuloksena syntyy uusi materiaali, jonka ominaisuudet eroavat merkittävästi alkuperäisistä raaka-aineista.

Rakenne ja luokittelu. Sulautumat voivat olla homogeenisia, jolloin kaikkialla mitattu koostumus on samanlainen, tai ne voivat olla monifaasisia, jolloin eri faaseja ja kiteitä esiintyy eri alueilla. Tämä rakenne vaikuttaa mekaanisiin ominaisuuksiin, kuten lujuuteen, kovuuteen ja kestävyyteen sekä lämmön- ja sähkönjohtavuuteen. Sulautumisen tarkka koostumus sekä asettumiskuvio riippuvat valmistusmenetelmästä, kuten sulatuksesta, sekoittamisesta ja nopeastijäähdytyksestä.

Käyttö ja vaikutukset. Sulautettuja käytetään laajasti rakennus- ja konemateriaalina sekä elektroniikassa. Esimerkiksi terä mahdollistaa korkean lujuuden ja kestävyyden, kun taas pronssi ja messinki parantavat kulutuskestävyyttä ja töömiä ominaisuuksia. Sulautetut materiaalit mahdollistavat suunnittelun keventämään rakenteita, alentamaan kustannuksia sekä parantamaan korroosionkestävyyttä eri käyttöolosuhteissa.

Historiallisesti sulautumat ovat olleet keskeisiä kehityksen kärkiä kivikaudelta nykyaikaan, ja ne muodostavat perustan monille nykyisten tuotteiden ominaisuuksille.