järjestelmää

Järjestelmä on joukko toisiinsa liittyviä osia, jotka yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden. Jokaisella osalla on tehtävänsä, ja osien vuorovaikutukset sekä säännöt määrittelevät, miten järjestelmä vastaanottaa syötteitä, käsittelee niitä ja tuottaa tuloksia. Järjestelmät voivat olla luonnollisia, teknisiä, sosiaalisia tai matemaattisia, ja niillä on usein selkeä rajaus ulkoisen ympäristön suhteen.

Ominaisuuksiin kuuluvat rajat, komponentit ja niiden suhteet, prosessit, sekä palautejärjestelmät, jotka voivat säätää toimintaa. Mahdollisia ominaisuuksia ovat johdonmukaisuus, adaptiivisuus ja emergentti käyttäytyminen, jossa kokonaisuus määrittyy osien vuorovaikutuksesta eikä yksittäisistä osista erikseen.

Järjestelmiä tarkastellaan useilla aloilla: luonnontieteissä ja tekniikassa puhutaan luonnollisista järjestelmistä kuten ekosysteemeistä ja ilmastosta sekä teknisistä järjestelmistä kuten infrastruktuuri-, ohjelmisto- ja tuotantojärjestelmistä; yhteiskuntatieteissä tutkitaan organisaatioita, markkinoita ja valtiojärjestelmiä; matemaattisissa järjestelmissä keskitytään logiikkaan ja aksioomisiin rakenteisiin.

Järjestelmäajattelun keskeisiä periaatteita ovat vuorovaikutus, palaute ja säätö sekä kyky mallintaa vaikutuksia aika- ja epävarmuustekijöillä. Kybernetiikka ja yleinen järjestelmäteoria tarjoavat välineitä monimutkaisuuden hallintaan.

Esimerkkeinä voidaan nähdä biologiset järjestelmät kuten aineenvaihdunta, tekniset järjestelmät kuten tietojärjestelmät ja liikenneverkot sekä sosiaaliset järjestelmät kuten organisaatiot.