ilmastosta

Ilmasto on pitkän aikavälin tilastollinen kuva sään kehityksestä tietyllä alueella tai koko maapallolla. Siihen kuuluvat tekijät kuten lämpötila, sademäärä, tuuli ja muiden säätilojen tilastolliset ominaisuudet. Ilmasto eroaa lyhyen aikavälin sääennusteista siinä, että se tarkastelee kuukausien ja vuosien mittaisia trendejä sekä normaalivuosia.

Ilmaston tutkimuksessa käytetään havaintoja, ilmastomalleja ja palaeokliimatisia aineistoja. Havaintoja kerätään maanpäällisiltä mittausasemilta, meristä ja ilmakehästä sekä satelliiteilta. Ilmastomallit simuloivat ilmaston tilaa menneisyydessä ja ennakoivat tulevia muutoksia, kun syötetään erilaisia päästötasoja.

Ilmastonmuutos tarkoittaa ilmaston tilan pitkän aikavälin muutosta, jonka suurin osa nykyisestä lämpenemisestä selittää kasvihuonekaasujen lisääntyminen sekä luonnolliset vaihtelut. Maapallon keskimääräinen lämpötila on noussut teollisen aikakauden jälkeen, ja lämpeneminen ei ole tasaisesti jakautunutta: joillakin alueilla se voi olla voimakkaampaa ja ääri-ilmiöt yleistyä.

Vaikutukset ulottuvat ekosysteemeistä vesivaroihin ja infrastruktuuriin. Lämpenevä meri ja jäätikköjen sulaminen vaikuttavat merialueisiin, rannikoihin ja vesistöihin. Helteet, rankkasateet, kuivuus ja tulvat voivat yleistyä. Sopeutumis- ja lieventämistoimet sekä päästövähennykset ovat ilmastopolitiikan keskeisiä keinoja.

Kansainväliset toimet nojaavat tutkimukseen ja sopimuksiin. Pariisin sopimus (2015) pyrkii rajoittamaan globaalin keskilämpötilan nousua. Hallitukset ja järjestöt seuraavat edistymistä ja vahvistavat politiikkoja sekä investointeja ja teknologiaa. Ilmastotutkimus jatkuu havainnoinnin, ennustamisen ja politiikkatoimien tukemiseksi.