Ilmastotutkimus

Ilmastotutkimus on ilmastojärjestelmän toiminnan sekä ajallisen ja alueellisen vaihtelun tutkimusta. Se kattaa ilmaston historian (paleokliimatologia), nykytilan sekä tulevien kehityssuuntausten ja skenaarioiden arvioinnin.

Järjestelmän keskeisiä komponentteja ovat ilmakehä, hydrosfääri, jäätiköt ja jääpeite, biosfääri sekä maankäyttö. Tärkeä on energiataseen tasapaino sekä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutos, jotka vaikuttavat ilmaston tilaan. Luonnollinen vaihtelu ilmastossa ilmenee muun muassa El Niño–La Niña -ilmiöissä sekä tulivuoritoiminnan vaikutuksissa.

Työvälineisiin kuuluu laajasti havainto- ja mittausverkostoja sekä satelliittidataa, sekä tietokonemallit. Globaalit ilmastomallit ja alueelliset mallit simuloivat ilman ja merien vuorovaikutuksia sekä lämpenemistä, ääri-ilmiöitä ja tilan vakauden muutoksia. Attribuutiotutkimukset erottavat luonnollisen vaihtelun ja ihmisperäiset vaikutukset. Paleokliimatologia hyödyntää jäätiköitä, sedimenttejä ja koralleja tarjotakseen pitkän aikavälin näkymiä.

Sovelluksia ovat ilmastonmuutoksen ennustaminen ja skenaarioiden tuottaminen, sopeutumisen suunnittelu sekä politiikkatoimien ja infrastruktuurin päätösten tukeminen. Tutkimus vaikuttaa energiantuotannon ja maankäytön suunnitteluun sekä riskien hallintaan ja ilmastonmuutoksen hillinnän politiikoissa.

Kansainvälisen yhteistyön rooli on keskeinen ilmastotutkimuksessa. Arvioinnit ja suuret tutkimusprojektit toteutetaan usein verkostoissa, ja havaintodata sekä mallinnustulokset jaetaan monin tavoin sekä avoimen tieteen periaattein. Reanalyyseihin ja kansainvälisiin mittausverkostoihin osallistuminen on yleistä.

---