jäätiköitä

Jäätiköitä ovat suuret, hitaasti liikkuvat jäämassat, jotka muodostuvat vuosikymmenten aikana lumikertymän tiivistymisestä ja firniksi muuttumisesta kiinteäksi jääksi. Jäätiköt syntyvät, kun lumikerros kasvaa liian paksuksi poistaakseen kaiken sulamisen ja sublimaatiohäviön. Kun kerros on riittävän paksu, se alkaa virrata alaspäin maanpinnan kaltevuuden ja jään plastisen rakenteen vuoksi.

Jäätiköiden liikettä ohjaa massa ja maaston topografia. Liike on plastista ja johtuu jään suuresta painosta sekä ympäröivän maaston kaltevuudesta. Se näkyy hitaana virtaamisena ja sisäkerrosten eriläisinä liikkeinä. Jäätiköiden pinnalle muodostuu halkeamia, crevasseja, erityisesti jyrkissä kohdissa. Jäätiköt karisevat eli calvaavat, jolloin suuria jäätikkölauttoja irtoaa ja liikkuu mereen tai järveen.

Jäätiköt voidaan jakaa pääasiassa kahteen tyyppiin: vuorijäätiköihin, jotka virtaavat vuoristojen halki, sekä mantereen jäätiköihin, kuten Grönlinnan ja Antarktiksen suurimmat jäätikköalueet. Vuorijäätiköt ovat tärkeitä paikallisina vesivaroina ja ne reagoivat ilmastonmuutokseen usein nopeammin kuin mantereen jäätikköalueet.

Ilmaston lämpeneminen on lisännyt jäätiköiden sulamista ja ohenemista monilla alueilla. Tämä vaikuttaa vesivaroihin, jokien virtaamien vaihteluun sekä merien ja järvien vedenpinnan nousuun Grönlinnan ja Antarktiksen massan menetyksen kautta. Jäätiköiden tilaa seurataan usein satelliittikuvin, laser-altimetrialla, gravimetrisillä mittauksilla sekä ilmastomallinnuksin.

Jäätiköillä on merkittävä ekologinen ja kulttuurinen arvo: ne vaikuttavat paikalliseen ekosysteemiin ja vesivarantoihin, tarjoavat turismia ja ovat keskeisiä osoittimia ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Tutkimus ja pitkäaikainen seuranta auttavat ymmärtämään ilmaston kehitystä sekä globaalia merenpinnan nousua.