Verenkiertöihäiriöt

Verenkiertöihäiriöt ovat verenkierron häiriöitä, joissa verenvirtaus kudoksiin on riittämätöntä tai haitallista. Ne voivat koskea sekä valtimo- että laskimo- tai kapillaarijärjestelmiä ja voivat ilmetä akuutisti tai kroonisesti. Oireet ja hoitotarve määräytyvät kärsivän alueen mukaan sekä syyn laadusta.

Yleisimmät syyt liittyvät verisuonijärjestelmän sairauksiin, kuten ateroskleroosiin liittyvä ahtautuminen, tromboosi ja embolia sekä valtimoiden spasmi. Laskimopuolella tavallisempia ovat laskimotukokset, krooninen laskimoiden vajaatoiminta ja haavojen syntyyn johtavat ongelmat. Riskitekijöitä ovat ikä, tupakointi, kohonnut verenpaine, diabetes ja korkea verenlipidiarvo sekä liikkumattomuus.

Oireet riippuvat kärsivästä alueesta. Alaraajojen verenkiertöihäiriöt voivat aiheuttaa rasituskipua, kylmiä jalkoja, tunnottomuutta ja haavoja, jotka eivät parane. Aivoverenkierron haitat voivat ilmetä äkillisinä neurologisina oireina kuten puutumisena, toisen puolen heikkoutena, näköhäiriöinä tai äkillisenä pahennuksena puheessa. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä kuvantamistutkimuksiin, kuten ABI-mittaukseen, duplex-Doppler-ultraääniin ja tarvittaessa CT- tai MR-angiografiaan.

Hoito riippuu syystä ja vakavuudesta. Tavoitteena on oireiden lievittäminen, komplikaatioiden ehkäisy sekä perustauditilojen hallinta. Elämäntapamuutokset, tupakoinnin lopettaminen, liikunta ja ruokavalio sekä verenpaineen, diabeteksen ja kolesterolin hoito ovat keskeisiä. Lääkehoitoon kuuluvat antitrombotiset tai antikoagulantit, statiinien käyttö sekä verenpaineenlasku. Revasularisaatio voi olla endovaskulaarinen angioplastia ja stentti tai avoin ohitusleikkaus; akuutissa tilanteessa voidaan tarvita trombolyysiä tai muuta hätähoitoa.

Ennuste määräytyy syyn mukaan; varhainen diagnoosi ja asianmukainen hoito parantavat tulosta. Komplikaatioina voivat esiintyä kudosvauriot, haavat ja harvinaisissa tapauksissa amputaatio. Seuranta keskittyy riskitekijöiden hallintaan ja uusintatilanteiden ehkäisyyn.