Aivoverenkierron

Aivoverenkierto tarkoittaa aivoille verenkiertoa, joka toimittaa hapen ja ravinteet sekä poistaa aineenvaihdunnan tuotteita. Se koostuu suurista valtimoista sekä pienemmistä verisuonista ja sitä säätelevistä paikallisista metabolisista sekä verenpaineesta johtuvista tekijöistä. Oikea verenkierto on välttämätöntä aivosolujen toiminnalle ja aineenvaihdunnalle.

Keskeinen osa on Willisin ympyrä, Circle of Willis, joka yhdistää etu- ja takaosien verenkierron. Päävaltimoita ovat sisäkaulavaltimot (arteria carotis interna) sekä vertebrobasilar-järjestelmä, joiden haarat muodostavat aivovaltimoita kuten ACA, ACM ja ACP. Willisin ympyrän kautta verta voidaan kierrättää, jos jokin päähaara tukkeutuu, mikä parantaa kollateraalin verenkiertoa.

Autoregulaatio pitää aivoverenvirtauksen suhteellisen tasaisena verenpaineen vaihteluista huolimatta. CPP (cerebral perfusion pressure) ja MAP (keskiarvopaine) vaikuttavat CBF:ään. Paikallista säätelyä ohjaavat muun muassa CO2-pitoisuus: korkea CO2 laajentaa verisuonia, matala CO2 supistaa niitä. Glukoositarve sekä hapenkulutus ja pH-taso vaikuttavat säätelyyn.

Verenkierron toiminta on välttämätöntä aivojen energiankulutukselle; aivot tarvitsevat runsaasti happea ja glukoosia. Häiriöt voivat johtaa iskemian eli aivoinfarktin tai verenvuodon syntyyn. Yleisimmät tilat ovat iskeeminen aivohalvaus, aivoverenvuoto, aneurysmat sekä Willisin ympyrän epämuodostumat ja Moyamoyan tauti.

Diagnoosi ja seuranta perustuvat kliinisen tilan lisäksi kuvantamiseen, kuten tietokonetomografia (CT) tai magneettikuvaus (MRI), sekä perfuusio- ja verenkiertokuvantamiseen. Bedside-arvioissa käytetään esimerkiksi transkraniaalista Doppler-ultraääntä. Hoito keskittyy verenkierron turvaamiseen, verenpaineen hallintaan sekä tarvittaessa trombolyysi, mekaaninen thrombektomia ja elintoimintojen tukeminen.