verenpaineesta

Verenpaine on valtimoiden seinämien sisäinen paine, joka syntyy sydämen supistuessa ja verta pumpautuessa valtimoihin sekä sydämen lepovaiheessa. Arvot ilmoitetaan systolisen paineen (yläpaine) ja diastolisen paineen (alapaine) mittauksina, yleensä millimetreinä elohopeaa (mmHg). Verenpaine mitataan käsivarren tasolla käytettävällä mansettimitalla. Mittauksen tulisi tapahtua rauhallisesti lepäävässä asennossa, useamman minuutin ajan, useammalla mittauksella. Käytössä on sekä manuaalisia että elektronisia mittareita, ja mittaustulos kannattaa kirjata ylös.

Verenpaine jaotellaan yleensä normaaliksi, kohonneeksi ja hypertensioksi. Normaali verenpaine on noin alle 130/80 mmHg. Kohonnut verenpaine tarkoittaa arvoja, jotka ovat 130–139/80–89 mmHg. Hypertensio ilmoittaa toistuvasti 140/90 mmHg tai korkeammista arvoista. Arvot tulisi varmistaa useammalla mittauksella ennen diagnoosia.

Pitkäaikainen kohonnut verenpaine lisää riskiä sydän- ja verisuonitaudeille, kuten sydäninfarktille, aivohalvaukselle sekä munuais- ja näköongelmilta. Riskitekijöitä ovat ylipaino, liikunnan vähäisyys, runsas suolan ja alkoholin käyttö, tupakointi, ikä, perinnöllisyys sekä stressi.

Hoito ja hallinta koostuvat sekä elintapamuutoksista että mahdollisesta lääkehoidosta. Suositellaan säännöllistä liikuntaa, terveellistä ruokavaliota (esim. runsas kasvisten ja täysjyvän määrää sekä suolan vähentäminen), painonhallintaa, alkoholin käytön rajoittamista ja tupakoinnin lopettamista. Lääkkeinä voivat olla diureetit, ACE-estäjät, ARB:t, calciumkanavan salpaajat ja beetablokaajat; valinta riippuu muista sairauksista ja yksilöllisestä tilanteesta. Oma verenpaine tulisi seurata säännöllisesti kotona ja pitää kirjaa sekä ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin epäilyn ilmaantuessa. Minkäänlaista hätätapaa ilmaantuessa, kuten rintakipu, hengästyminen tai voimakas päänsärky, hakeudu lääkäriin.