Taajuusvyöhykkeitä

Taajuusvyöhykkeet, suomeksi myös nimellä radiotaajuusalueet tai taajuusalueet, ovat radioaalloilla lähetettävän tiedon välittämiseen käytettävien sähkömagneettisten taajuuksien osajoukkoja. Kansainvälisesti ja kansallisesti nämä vyöhykkeet on jaettu tarkasti määriteltyihin luokkiin. Tärkein taho taajuusalueiden hallinnoinnissa ja sääntelyssä on Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU), joka määrittelee yleiset rajaukset ja suositukset. Maiden sisällä kansalliset viranomaiset, kuten Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, vastaavat taajuuksien jakamisesta ja käyttöoikeuksien myöntämisestä.

Taajuusalueiden jakaminen on välttämätöntä, jotta eri radiotekniikat ja palvelut voivat toimia häiriöttömästi. Esimerkiksi eri radiolähetykset, mobiiliverkot, Wi-Fi, tutkat ja lentoliikenteen viestintä käyttävät eri taajuusalueita. Jokaisella taajuusalueella on omat ominaisuutensa, kuten kantama ja kyky tunkeutua esteiden läpi, mikä tekee niistä sopivia tiettyihin käyttötarkoituksiin.

Taajuusalueet luokitellaan yleensä aakkosjärjestystä tai numerointeja käyttäen. Tunnettuja esimerkkejä ovat erittäin matalat taajuudet (VLF), matalat taajuudet (LF), keskitaajuudet (MF), korkeat taajuudet (HF), erittäin korkeat taajuudet (VHF) ja ultakorkeat taajuudet (UHF). Näiden lisäksi on vielä ylemmille taajuuksille meneviä alueita, kuten mikroaallot ja millimetriaallot. Taajuuksien rajallisuus tekee niiden tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta jakamisesta jatkuvasti ajankohtaisen kysymyksen.