radiotaajuusalueet

Radiotaajuusalueet ovat sähkömagneettisen spektrin osia, joille on varattu tai säännelty tiettyjä radiopalveluita. Taajuusalueiden avulla määritellään, millaisia signaaleja niillä voidaan välittää, millainen kantama ja läpäisy on sekä miten herkkiä häiriöille ne ovat. Kansainvälisesti ITU koordinoi taajuusvarauksia ja resurssien käytön yleisiä periaatteita, ja kansalliset viranomaiset myöntävät käyttölupia sekä valvovat taajuuksien käyttöä ja turvallisuutta.

Yleisimmät taajuusalueet ovat: VLF 3–30 kHz; LF 30–300 kHz; MF 300 kHz–3 MHz; HF 3–30 MHz; VHF 30–300 MHz; UHF 300 MHz–3 GHz; SHF 3–30 GHz; EHF 30–300 GHz. Eri alueilla on erilaisia käyttötarkoituksia. HF-alueella voidaan ylläpitää pitkän kantaman radioviestintää ionosfäärin kautta; VHF- ja UHF-alueet tukevat lähiliikennettä, kuten FM-radiota, televisiota sekä ilmailu- ja meriliikenneviestintää sekä monia mobiili- ja WLAN-palveluita, kuten 2,4 GHz:n Wi‑Fi; SHF- ja EHF-alueilla toteutetaan korkeakapasiteettisia mikropiiriliittymiä, satelliittiviestintää sekä tutka- ja tietoliikennejärjestelmiä.

Taajuusalueiden käyttö on tiukasti säädeltyä. Taajuusvaraukset ja -jaot määrittävät, mitkä palvelut voivat käyttää mitäkin taajuuksia; ensisijaiset sekä jaetut varaukset pyritään koordinoimaan, jotta vältytään häiriöiltä ja varmistetaan yhteensopivuus eri laitteiden ja verkkojen kanssa.