radiotekniikat

Radiotekniikat tarkoittaa radiotaajuuksien välityksellä tiedon siirtämistä ja vastaanottamista sekä niihin liittyviä järjestelmiä ja laitteita. Se kattaa langattomat tiedonsiirtotekniikat kuten mobiiliverkot ja WLAN sekä radiolähetyksen, tutkat ja muut radiopohjaiset järjestelmät. Radiotekniikassa korostuvat sekä analogisten että digitaalisten signaalien käsittely sekä RF-laitteiden suunnittelu ja signaalinkäsittelyn ohjelmisto- ja laitepuolen ratkaisut.

Keskeisiä käsitteitä ovat elektromagneettiset aallot, taajuus ja aallonpituus, modulaatio (analoginen ja digitaalinen), kaistanleveys sekä signaalin häiriöt ja luotettavuus. Keskeisiä ovat myös antennit, lähettimet ja vastaanottimet sekä baseband- ja RF-käsittely. Nykyään käytetään monia moduulaatioita, kuten QAM ja OFDM, sekä usean tiedonsiirtokanavan hallintaa. Spektrin hallinta, standardit ja protokollat ovat keskeisiä osa-alueita radiotekniikassa.

Sovelluksia ovat matkapuhelinverkot ja WLAN, radiolähetys sekä digitaalisen radiopalvelun tarjonta, satelliittiviestintä, tutka- ja radarijärjestelmät sekä navigaatio- ja paikkatietojärjestelmät kuten GNSS (GPS, GLONASS). Lisäksi radiotekniikka kattaa RFID- ja IoT-tekniikat sekä radiotutkimuksen ja radioastronomian.

Historia ja sääntely: Varhaisin kehitys lähti liikkeelle 1900-luvun alussa Marconin ja muiden pioneerien toimesta. Nykyään radiotekniikka on vahvasti digitalisoitunutta ja integroitua tietoliikenteeseen sekä ohjelmisto- ja laitepohjaisiin järjestelmiin. Spektrin hallinta kuuluu ITU:lle ja kansallisille viranomaisille, ja radiolaitteet on suunniteltava täyttämään EMC- ja turvallisuusvaatimukset.