tietoliikenteeseen

Tietoliikenne on yhteiskunnan tiedonvälityksen infra, jonka tarkoituksena on siirtää informaatiota etäisyydestä riippumatta. Se kattaa ääniviestinnän, tiedon, videon ja multimediasisällöt sekä näihin liittyvän verkkokoordinoinnin, osoitteiston ja hallinnan. Siirtovälineinä käytetään sekä kiinteitä (kupari, kuitu) että ilmanjohtoisia (radiolinkit, satelliitit) medioita, ja tiedon kulku perustuu digitaalisille protokollille ja verkkoarkkitehtuureille.

Keskeisiä osia ovat kiinteät puhelinverkot (PSTN, laajakaista), mobiiliverkot (2G–5G), langattomat lähiverkot (Wi‑Fi) sekä satelliitti- ja kuituvierroksia hyödyntävät ratkaisut. Internet, maailmanlaajuinen pakettienvaihtoverkko, yhdistää näitä infrastruktuureja ja mahdollistaa nopeasti kehittyvät palvelut kuten sähköpostin, verkkosivut, videopuhelut ja pilvipalvelut.

Standardointi ja sääntely ohjaavat tietoliikenteen kehitystä. Kansainväliset ja alueelliset järjestöt, kuten ITU, ETSI ja IEEE, luovat yleisiä protokollia ja yhteensopivuutta. Spektrin jakaminen, palveluiden saatavuus sekä kilpailu- ja yksityisyyden suojakysymykset kuuluvat lainsäädäntöön ja valvontaan. EU:n tietosuoja- ja kilpailulainsäädäntö vaikuttavat sekä yritysten että kuluttajien asemaan.

Historian kuluessa tietoliikenteen siirtotekniikat kehittyivät telegraphiasta puhelimeen ja lopulta digitaalisiin, IP-pohjaisiin verkkoihin. Nykyisin painopiste on mobiililaitteiden ja kiinteiden verkkojen laajakaistaisessa yhteydessä, verkkojen sulautuminen pilvi- ja reunalaskentaan sekä yhä suurempi tiedon ja liiketoiminnan riippuvuus tietoliikenteestä. Haasteina ovat turvallisuus, yksityisyys, kyberuhat sekä digitaalinen kuilu.