satelliitti

Satelliitti on taivaankappale, joka kiertää toista taivaankappaletta. Se voi olla luonnollinen, kuten kuu, tai keinotekoinen, jonka ihmiset ovat laukaisseet kiertoradalle. Keinotekoiset satelliitit ovat nykyään keskeisiä viestinnässä, navigoinnissa, havainnoinnissa ja tieteellisessä tutkimuksessa.

Historian alkuvaiheisiin kuuluu ensimmäinen teko-satelliitti Sputnik 1, joka kierteli Maata vuonna 1957. Siitä syntyi nopea kehitys: 1960-luvulla otettiin käyttöön viestintä- ja havainnointisatelliitteja sekä kaupallista toimintaa. Myöhemmin kehittyivät tarkka navigointi- ja tieteelliset satelliitit sekä monimuotoinen sää- ja ilmastotutkimus. Nykyisin keinotekoisia satelliitteja käytetään laajasti, ja suuria konstellaatioita muodostavat erityisesti viestintä- ja näkyvyysjärjestelmät sekä kaupallinen havainnointi.

Keinotekaisen satelliitin yleinen rakenne koostuu rungosta (bus), hyötykuormasta (payload) sekä tukijärjestelmistä, kuten ohjaus-, viestintä- ja asennonhallintajärjestelmistä. Energiavarastointi perustuu pääosin aurinkopaneeleihin ja akkujärjestelmiin. Viestintä tapahtuu radioaaltoina maanpäällisten tukiasemien kanssa, ja asennonhallinta varmistaa, että sensori- ja antennisuunnat osuvat oikeaan suuntaan.

Satelliitit kiertävät erilaisilla radoilla: matalalla Maapallon kiertoradalla (LEO, noin 160–2 000 km), keskiradalla (MEO) sekä geostationaarisella radalla (GEO noin 35 786 km). Käyttökohteita ovat viestintä, televisio, sää- ja ilmastotutkimus sekä navigointi (esim. GPS). Pienemmistä satelliiteista muodostuu usein konstellaatioita, jotka hoitavat useita tehtäviä samanaikaisesti.

Toimintaa säädellään kansainvälisesti useilla sopimuksilla. Avaruuden yleissopimus (1967) korostaa rauhanomaista käyttöä ja valtioiden vastuuta; Rekisteröintisopimus (1976) ja Vastuu­sopimus (1972) täydentävät rekisteröinti- ja vahingonkorvausjärjestelmiä. Lisäksi kehitetään ohjeistuksia avaruusjätteiden minimoinnista ja end-of-life -toimista sekä kiertoradalla tapahtuvan turvallisuuden lisäämiseksi.