navigaatio

Navigaatio on prosessi, jolla määritetään kohteen sijainti, kurssi ja reitti sekä seurataan etenemistä määränpäähän. Se yhdistää kartoituksen, laskennan ja teknologian, ja sen tavoitteena on turvallinen ja tehokas liikkuminen maalla, merellä ja ilmassa.

Historiallisesti navigaatio perustui tähtien, auringon ja horisontin havainnointiin sekä kompassiin, karttoihin ja dead reckoning -laskentaan. Merimiehet käyttivät portolan karttoja ja reittivaihtoehtoja. 1700–1800-luvuilla kronometrin avulla parannettiin pitkittäis-koordinaattien määrittämistä. 20. vuosisadalla tuli elektronisia järjestelmiä, ja nykyään navigaatio nojaa suurelta osin satelliittipohjaiseen GNSS-navigaatioon sekä elektronisiin karttoihin ja automaatteihin.

Keskeisiä menetelmiä ovat perinteiset kartat ja kompassi sekä laskentaan perustuva dead reckoning, mutta nykyisin käytetään laajasti satelliittinavigaatiota (GPS, GLONASS, Galileo, BeiDou), inertiaalista navigaatiota sekä radaria ja sonaria. Elektroniset navigointijärjestelmät, kuten ENC- ja ECDIS-kartat, tukevat reitin suunnittelua, sijainnin tarkkailua ja kurssin seuraamista.

Navigaatio jaetaan tyypillisesti merelliseen, ilmailulliseen sekä maasto- ja jalankulunavigaatioon. Meri- ja ilmailukäytössä noudatetaan kansainvälisiä standardeja ja turvallisuusohjeita, kun taas maa- ja jalankulkunavigaatio hyödyntää digitaalisia karttoja, sovelluksia ja reitinsuunnittelua.

Nykyinen navigaatio korostaa turvallisuutta, luotettavuutta ja yhteentoimivuutta eri laitteiden sekä järjestelmien välillä, sekä jatkuvaa päivitystä ja viranomaissäädösten noudattamista.