radiotekniikassa

Radiotekniikassa tarkoitetaan radiotaajuusjärjestelmien suunnittelua, analysointia ja toteutusta. Se kattaa sekä lähetys- että vastaanottotekniikan sekä signaalinkäsittelyn ja antennitekniikan. Tutkimus- ja kehitystehtävät painottuvat sekä laitteistojen että järjestelmien tasolle.

Keskeisiä osa-alueita ovat RF-laitteistot, kuten vahvistimet, sekoittimet, oskillaattorit ja suodattimet, sekä analoginen ja digitaalinen signaalinkäsittely, modulaatio- ja demodulaatiotekniikat sekä antennitekniikka ja säteilyominaisuudet. Lisäksi huomioidaan kanavien kaistanleveys, häiriöt, kohina, tehonkulutus sekä säädösten ja standardien asettamat vaatimukset.

Sovellukset kattavat matkapuhelinverkot, WLAN- ja Bluetooth-tekniikat, radiolähetystoiminnan sekä satelliittiviestinnän, tutkat ja IoT-ratkaisut. Radiotekniikka kehittyy jatkuvasti uusien standardien ja taajuusalueiden myötä, kuten 5G ja tulevat kehityssuunnat.

Opinnot ja työ radiotekniikassa kuuluvat sähkö- ja tietoliikennetekniikan alalle. Opetukseen kuuluu RF-suunnittelu, signaalinkäsittely, antennitekniikka sekä järjestelmä- ja verkkoarkkitehtuurit sekä käytännön mittaus- ja prototyyppityö. Kehitysprosessi sisältää simuloinnin (esim. S-parametrit ja CAD-työkalut), testauksen sekä vaatimustenmukaisuuden varmistamisen.

Historian lyhyt katsaus: radiotekniikka sai alkunsa 1900-luvun alussa radiolähetysten kehityksestä, ja sille on ominaista langattomien viestintäjärjestelmien laajentuminen.