lähettimet

Lähettimet ovat laitteita, jotka muuttavat sähköiset signaalit säteileväksi energiaksi — tavallisesti elektromagneettisiksi aalloiksi — jotta tieto voidaan välittää etäälle. Niitä käytetään laajasti radion ja television sekä langattoman viestinnän, tietoliikenteen ja teollisuuden mittaus- ja ohjausjärjestelmien sovelluksissa.

Teknisesti lähettimet koostuvat useista perusosista: signaalilähde sekä kantataajuuden muodostava oskillaattori, modulaattori, tehovahvistin, suodattimet ja antenni. Modulaatio muokkaa kantajataajuuteen sisältyvää informaatiota; yleisiä moduulaatiotyyppejä ovat AM, FM ja PM. Tehovahvistin mahdollistaa signaalin lähettämisen yli halutun etäisyyden, ja antenni sätelee signaalin tilaan, jossa vastaanottimet voivat sen havaita.

Erilaisia lähettimiä ovat radiolähettimet, televisiolähettimet, satelliittilähettimet sekä pienemmät langattomaan tiedonsiirtoon tarkoitetut lähettimet, kuten infrapuna-, Bluetooth- ja Wi‑Fi-lähettimet. Käyttökohteita ovat radioviestintä, television jakelu, internetin ja mobiiliverkkojen tukeminen, IoT sekä teollisuuden automaatio ja mittausjärjestelmät.

Sääntely ja turvallisuus: Radiotaajuuksien käyttö on useimmiten luvanvaraista ja sen hallinnasta sekä sähkömagneettisen yhteensopivuuden standardeista vastaavat viranomaiset. Suomessa Traficom vastaa radiomääräyksistä ja taajuuksien hallinnasta. Kansainvälisesti sopimukset ja standardit pyrkivät minimoimaan häiriöt ja varmistamaan turvallisen, yhteensopivan käytön.

Historia: Lähettimet kehittyivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa radiolähetyksien sekä moduloinnin kehityksen myötä. Digitaalisen aikakauden myötä lähettimet ovat pienentyneet, tehokkaampia ja verkostojen keskeisiä komponentteja.