radioviestintä
Radioviestintä tarkoittaa tiedonvälitystä radioaaltojen välityksellä. Se kattaa sekä yksisuuntaiset lähetykset, kuten radiolähetykset ja televisio, että kaksisuuntaiset järjestelmät, kuten langattomat tietoliikenneverkot, satelliittiyhteydet ja teollisuusviestintä. Keskeisiä osia ovat lähetin, vastaanotin, kanava ja antenni. Viestintäprosessi sisältää modulaation, koodauksen, virheenkorjauksen sekä signaalin suojaamisen.
Modulaatio ja päämenetelmät ovat radioviestinnän keskeiset tekniset ominaisuudet. Analogiset modulaatiot, kuten AM ja FM, sekä digitaaliset
Sovellukset kattavat laajasti eri aloja. Keskeisiä ovat perinteiset radiolähetykset ja televisiolähetykset, matkapuhelinverkot sekä satelliitti- ja verkkoviestintä.
Sääntely ja standardointi määrittelee taajuuksien käytön ja tekniset vaatimukset. Kansainvälisesti ITU ohjaa taajuusvarauksia ja käytäntöjä, ja
Historia ulottuu 1900-luvun alkuun, jolloin radiolähetykset kehittyivät perustuen varhaisiin mittauksiin ja tekniikoihin. Siirtymä analogisista järjestelmistä digitaalisiin