mittausjärjestelmät

Mittausjärjestelmät ovat kokonaisuuksia, jotka määrittelevät, miten fysikaalisia suureita mitataan. Ne sisältävät mittayksiköt, standardit, laitteet, mittausmenetelmät sekä laadunvarmistusmenettelyt. Tavoitteena on antaa tuloksille luotettavia, toistettavia ja vertailukelpoisia arvoja. Keskeistä on jäljitettävyys: mittauksen tulos voidaan osoittaa yhteisesti sovittuihin etalonarvoihin.

SI-järjestelmä on maailmanlaajuisesti yleisin mittayksiköiden järjestelmä. Siihen kuuluvat perusyksiköt metre (m), kilogramma (kg), sekunti (s), amperi (A), kelvin (K), mooli (mol) ja candela (cd), sekä niistä johdetut suureet. Mittaukset ilmoitetaan usein SI-yksiköissä, ja jäljitettävyys varmistetaan kalibroinnin sekä viite- tai standardien kautta.

Erilaiset mittausjärjestelmät ovat käytössä eri sovelluksissa. Perinteisesti CGS- ja imperiaalijärjestelmät (US customary) esiintyvät joillakin aloilla, mutta käytännössä SI on ensisijainen. Luonnolliset tai teoreettiset järjestelmät nähdään tieteellisessä keskustelussa, mutta käytännön mittauksissa korostetaan SI-järjestelmää.

Kalibrointi ja epävarmuuden arviointi ovat keskeisiä. Epävaruus kuvaa, kuinka tarkka mittaustulos on suhteessa haluttuun suureeseen. Kansalliset metrologia-instituutit ylläpitävät standardeja, ja akkreditointi, esimerkiksi ISO/IEC 17025, turvaa mittausmenetelmien laadun ja tulosten vertailukelpoisuuden.