radiolähettimet

Radiolähettimet ovat elektronisia laitteita, jotka muuntavat sähköisen signaalin radioaaltojen muodoksi ja lähettävät sen antennin kautta. Niitä käytetään sekä puhe- ja musiikkisignaalien että digitaalisten tietojen siirtämiseen.

Toiminnan periaate perustuu kolmen keskeisen osatekijän yhdistelmään: kantataajuuden generaattori (oskillaattori), modulaatioyksikkö sekä tehonvahvistin. Signaali moduroidaan kanttaajuuteen (esimerkiksi AM, FM tai digitaaliset moduulaatiot), vahvistetaan ja lähetetään eteenpäin antennin kautta. Laitteeseen liittyy usein ohjaus- ja suojapiirejä sekä säätöjä.

Peruslajit ja käyttökohteet vaihtelevat. Harrastelijä- ja kotiin käytettävät radiolähettimet palvelevat yksittäisiä kokeiluja ja pienimuotoista viestintää, kun taas teollisuus- ja kaupalliset järjestelmät voivat toteuttaa etävalvontaa, automaatiota tai langatonta tiedonsiirtoa suurissa järjestelmissä. Taajuusalueet vaihtelevat laitteittain; useimmat pienet laitteet toimivat VHF- tai UHF-alueilla, mutta on myös matala- tai korkeataajuisia ratkaisuja sekä mikrosäteilypiireihin kuuluvia järjestelmiä.

Sääntely ja turvallisuus: Radiolähetinten käyttö on yleensä säänneltyä; taajuuksien käyttöön tarvitaan lupa tai rekisteröinti, erityisesti kaupallisissa ja suuremmissa lähetyksissä. Lisäksi radiomissä toimivat laitteet on suunniteltu siten, että ne eivät aiheuta haitallisia häiriöitä ja että RF-säteily pysyy lainsäädäntöjen sallimissa rajoissa. Kansainväliset ja kansalliset määräykset varmistavat taajuusresurssien yhteisomaisen käytön.