aakkosjärjestystä

Aakkosjärjestystä on järjestys, jossa merkkijonot asetetaan toistensa aakkosten mukaan määritellyn aakkoston perusteella. Se on yleinen tapa järjestää sanoja, nimiä ja muuta lista-ainesta sanakirjoissa, hakemistossa, luetteloissa sekä tietokannoissa ja ohjelmistoissa. Aakkosjärjestyksen periaate on oletus siitä, että kukin merkkijonon kohta ratkaisee järjestyksen vasemmalta oikealle.

Käytännössä aakkosjärjestystä käytetään monissa konteksteissa. Yleisiä periaatteita ovat, että järjestyksessä otetaan huomioon kirjainten arvojärjestys, että isot ja pienet kirjaimet käsitellään samalla tavalla, sekä että mahdolliset välimerkit ja välilyönnit voidaan ohittaa tai huomioida vain osittain. Monissa järjestelmiss käytetään lexikografista ( sanakirjamaisesti etenevää ) järjestystä, jossa merkkijonot vertaillaan kirjaimittain vasemmalta oikealle.

Suomen kielen aakkostossa ä ja ö ovat erillisiä kirjaimia ja ne sijoitetaan usein aakkoston loppuun z:n jälkeen. Tämä vaikuttaa siihen, miten sanat, joissa esiintyy ä tai ö, sijoittuvat per kirjaimen. Joissakin järjestelmissä å voi esiintyä lainasanoissa tai erikoistapauksissa, mutta yleisesti suomen aakkostossa keskitytään a–z sekä ä ja ö -kirjaimiin.

Tietoteknisesti aakkosjärjestystä määrittelee locale- tai collation-taso, kuten Unicode Collation Algorithm sekä järjestelmän kieliasetukset (esim. fi_FI). Näiden sääntöjen mukaan sama sana voidaan järjestyä eri tavoin eri kieli- ja kulttuuriympäristöissä. Lisäksi merkkien normaalisointi ja kiintorakenteiset vertailut voivat vaikuttaa lopulliseen järjestykseen.

Käytännön vinkki: kun työskentelet suomenkielisessä aineistossa, käytä oikeaa localea ja varmista, että kirjainkoko normalisoidaan tasapuolisesti (esim. kaikki pieniksi), jotta aakkosjärjestys olisi johdonmukainen.