Paritukset

Paritukset tarkoittaa eläin- tai kasvilajin yksilöiden järjestettyä lisääntymistä, jossa vanhemmat valitaan tiettyjen ominaisuuksien edistämiseksi. Käytännössä parituksella pyritään hallitsemaan perinnöllisten ominaisuuksien siirtymistä seuraaviin sukupolviin, sekä säilyttämään tai parantamaan tuotannollisia, terveydellisiä tai soveltuvuutta koskevia piirteitä.

Paritusten suunnittelu perustuu kerättyyn tietoon yksilöiden fenotyyppisistä ja mahdollisesti genotyyppisistä arvoista, sekä suvukkidatasta ja aiempien jälkeläisten tuloksista. Tavoitteena on saavuttaa haluttu yhdistelmä ominaisuuksia säilyttäen geneettisen monimuotoisuuden sekä minimoiden liiallisen sukulaisuuden mahdolliset haittavaikutukset, kuten inbreeding-depression.

Paritusten menetelmät voivat jakautua luonnolliseen paritteluun ja kontrolloituihin toimenpiteisiin. Luonnollinen paritus tapahtuu yksilöiden kesken kuten luonnollisesti, kun taas kontrolloiduissa parituksissa käytetään tekohedelmöitystä (artificial insemination) tai muunlaista avointa väliintuloa lisääntymisprosessiin. Parituksissa voidaan käyttää erilaisia suunnittelumalleja, kuten perhe- ja siitekohtaista risteytystä, sekä ennalta määriteltyjä linjaristeytyksiä ja monimutkaisempia kasvatussuunnitelmia.

Käytännön sovellukset löytyvät eläin- ja kasvilajikkeista: esimerkiksi maidontuotantoa, lihantuotantoa tai kasvien satoa parantavia parituksia. Eettiset ja hyvinvointiin liittyvät näkökulmat sekä taloudelliset tekijät ovat tärkeitä, ja asianmukainen tiedonhallinta sekä rekisterit ovat keskeisiä paritusten onnistumisessa.

Esimerkkejä käytännöistä ovat kaupallinen karjankasitus, puutarha- ja viljelylajikkeiden kehittäminen sekä tutkimuseloissa tehtävät valintakokeet. Paritukset ovat keskeinen väline perinnöllisen laadun hallinnassa.