lihantuotantoa

Lihantuotanto tarkoittaa eläinperäisen lihan tuottamista ihmisravinnoksi. Se kattaa kasvattamisen, ruokinnan, terveydenhuollon, teurastuksen sekä lihan käsittelyn ja jakelun. Suomessa yleisimpiä tuotettuja lihanlajeja ovat naudanliha, sianliha ja broilerinliha, mutta myös lampaan- ja vuohenliha sekä riistaliha tuotetaan pienemmissä määrissä.

Tuotantotavat vaihtelevat laiduntamisesta ja ulkotiloissa tapahtuvasta kasvatuksesta suuriin intensiivisiin tiloihin. Ruokinta on keskeinen tekijä; se vaikuttaa kasvunopeuteen, lihan laatuun ja kustannuksiin. Eläinten hyvinvointi, terveysvalvonta sekä eläinsuojelusäännökset ohjaavat käytäntöjä. Teurastus ja lihan käsittely tapahtuvat teurastamoilla ja jalostamoilla, joista liha jaetaan vähittäis- ja tukkuverkkoihin sekä ravintolaketjuille.

Ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Lihantuotanto aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä (etenkin metaania nauta- ja märehtijöistä), sekä suuria veden- ja maa-alueiden käyttöä. Huomiota kiinnitetään päästöjen vähentämiseen, karjan ruokinnan tehokkuuteen sekä lannoitus- ja jäteveden hallintaan. Eläinten hyvinvointi ja eläinperäisen elintarvikkeen turvallisuus ovat säädeltyjä asioita.

Taloudellisesti lihantuotanto muodostaa monien maiden maataloussektorin keskeisen osan. Tuotantoa säädellään sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla, mukaan lukien elintarviketurvallisuus, lihantarkastus sekä merkitsemisvaatimukset. Kuluttajat vaikuttavat kysyntään muun muassa hinnan, laadun ja eettisyyden perusteella.

Taustalla vaikuttavat kehityssuunnat ovat tehokkuuden parantaminen, kestävämmät tuotantokäytännöt sekä vaihtoehtoiset proteiinin lähteet kuten kasvipohjaiset vaihtoehdot ja mahdollisesti kestävät laboratoriossa tuotetut lihavaihtoehdot. Näiden kehitysten vaikutukset lihantuotantoon ovat huomioitavia tulevaisuudessa.

---