tekohedelmöitystä

Tekohedelmöitys ihmisillä viittaa lääketieteellisiin menetelmiin, joiden avulla hedelmöitys ja varhaisvaiheen kehitys tapahtuvat keinotekoisesti tai laboratoriossa, jolloin yksilöillä tai pareilla on mahdollisuus saada jälkeläisiä. Yleisimmät menetelmät ovat in vitro -hedelmöitys (IVF) ja intracytoplasmic sperm injection (ICSI). IVFissä munasolu hedelmöitetään laboratorio-olosuhteissa siittiöillä ja saadut alkioita siirretään kohtuun. ICSI:ssä yksittäinen siittiö ruiskutetaan suoraan munasoluun. Muita vaihtoehtoja ovat munasolujen ja/tai siittiöiden luovutus, embryo- tai gamettadonaatio sekä sijaissynnytys, jossa toinen nainen kantaa raskautta. Tekohedelmöitykseen liittyy myös munasolujen pakastaminen (kryopreservation) ja mahdollisesti alkioiden säilytys. Joillakin klinikoilla käytetään lisäksi erilaisia geenitestauksia ennen siirtoa.

Prosessi alkaa potilaan arvioinnilla ja hormonaalisella stimulaatiolla munasolujen tuotannon optimoimiseksi, seuraa munasolujen poiminta, hedelmöitys ja alkioiden kasvu laboratoriossa sekä lopulta siirto kohtuun. Useat hoitokierrokset voivat olla tarpeen, ennen kuin raskaus syntyy.

Onnistumiset riippuvat useista tekijöistä, erityisesti potilaan iästä, hedelmällisyysongelmien syystä sekä hoidosta. Tekohedelmöitys voi liittyä riskeihin, kuten monisikiöisyyteen ja harvinaisia hoitoon liittyviä komplikaatioita; lisäksi hoito voi aiheuttaa emotionaalista ja taloudellista rasitusta. Lainsäädäntö ja eettiset kysymykset vaihtelevat maittain, mukaan lukien lahjoittajien anonymiteetti, vanhemmuuden määrittely sekä mahdolliset sijaissynnytyksen muodot.