Palvelukohtaisuus
Palvelukohtaisuus on suunnitteluperiaate, jossa järjestelmä muodostuu erillisistä, liiketoiminnallisesti rajatuista palveluista, joilla on julkinen, hyvin määritelty rajapinta. Palvelut voivat toteuttaa yksittäisiä toimintoja tai laajempia liiketoimintaprosesseja, ja niiden sisäinen toteutus on kapseloitu erilleen. Palvelut on suunniteltu siten, että niitä voidaan kehittää, testata, ottaa tuotantoon ja päivittää itsenäisesti toisista palveluista riippumatta.
- Itsensä jäsentyneet, pienet palvelut, jotka toteuttavat rajatun toiminnallisuuden.
- Hyvin määritelty rajapinta (API) ja sopimukset, jotka mahdollistavat palvelun käytön riippumatta sen toteutuksesta.
- Mahdollisuus itsenäiseen kehitykseen, testaukseen, versiointiin ja käyttöönottoon.
- Laajennettavuus ja uudelleenkäytettävyys useissa sovelluksissa ja konteksteissa.
- Polyglottinen toteutus, jolloin eri teknologiat voivat toimia samalla käyttöliittymällä.
- Käytetään usein palvelukeskeisessä arkkitehtuurissa ja sukupolvien muuttuvissa järjestelmissä, kuten palveluorientoituneessa arkkitehtuurissa (SOA) ja mikropalveluarkkitehtuureissa.
- Tärkeitä sovelluskohteita ovat liiketoimintaprosessien automatisointi, API-ekosysteemit, pilvi- ja hajautetut järjestelmät sekä integraatiot eri järjestelmien välillä.
- Edut: parempi modulaarisuus, joustavuus, skaalautuvuus ja mahdollisuus uudelleenkäytölle sekä nopeampi kehitys- ja käyttöönottoaika.
- Haasteet: hallinto ja ohjaus, versiointi ja yhteensopivuus, turvallisuus, observability ja moni-PIIn demonstraatio sekä monimutkaisemmat tallennus- ja
- Periaate juontaa juurensa 2000-luvun alkuun web-palveluiden ja palvelukeskeisen suunnittelun alkuvaiheisiin.
- Rinnalle kehittyivät arkkitehtuurityylit kuten SOA sekä modernit mikropalvelu-, API- ja kontitusmallit, jotka ovat vahvistaneet palvelukohtaisuuden käytäntöjä.