mikropalvelu

Mikropalvelu, eli mikropalveluarkkitehtuuri, on ohjelmistokehityksen arkkitehtuurimalli, jossa sovellus rakentuu useista pienistä, itsenäisesti toimivista palveluista. Jokainen mikropalvelu vastaa yhtä liiketoimintakyvykkyyttä tai rajattua yhteensopivuusaluetta ja pystyy kehittämään, käyttämään ja julkaisemaan itsenäisesti. Mikropalvelut kommunikoivat toistensa kanssa kevyillä protokollilla, kuten HTTP/REST tai gRPC, usein API- tai tapahtumapohjaisesti.

Keskeisiä periaatteita ovat rajattu konteksti, itsenäinen kehittäminen ja julkaisukyky sekä hajautettu hallinto ja infrastruktuuri. Jokainen mikropalvelu hallinnoi omaa tietovarastoaan tai osaa tietovarastosta, mikä mahdollistaa teknologian valinnan vapauden, mutta tuo haasteita tiedon yhteensopivuudelle ja transaktioille. Tiimit työskentelevät usein pieniä, vastuullisia kokonaisuuksia kohti, mikä tavoittelee nopeampaa kehitystä ja helpompaa ylläpitoa suurissa järjestelmissä.

Arkkitehtuurin toteutuksessa korostuvat API-rajapinnat, API gateway -kerros, sekä palveluiden löytäminen ja hallinta. Viestintää voidaan toteuttaa tapahtuma- tai viestipohjaisesti, mikä tukee asynkronista yhteistyötä ja skaalausta. Mikropalvelut voidaan pakata kontteihin ja orkestroida kuten Kubernetesin kaltaisilla alustoilla. Tietoturva, observointi ja haavoittuvuuksien hallinta ovat olennaisia osia arkkitehtuurin kokonaisuutta.

Hyödyt sisältävät paremman skaalautuvuuden, vikasiedon ja nopeamman, itsenäisesti julkaistavan kehityksen sekä mahdollisuuden käyttää eri teknologioita eri palveluissa. Haasteisiin kuuluvat järjestelmän monimutkaisuus, verkko- ja latenssiriski, tietojen yhteensopivuus ja eventual consistency -konteksti, sekä testauksen, observoinnin ja operatiivisen ylläpidon lisäkuorma.

Mikropalveluiden käsite yleistyi 2010-luvulla palvelukeskeisen arkkitehtuurin ja pilvipohjaisten käytäntöjen myötä. Esimerkiksi suuryritykset kuten Netflix ja Amazon ovat julkisesti käsitelleet mikropalveluiden rooliaan skaalautuvuuden ja nopean kehityksen mahdollistajana. Suomessa ja muualla mikropalvelut nähdään usein osana modernia, pilvipohjaista ja konttien hallitsemaa kehitysympäristöä, jossa korostuvat autonomiset tiimit, infrastruktuuri ja järjestelmän kokonaisvaltainen observointi.