Myrkytyksissä

Myrkytyksissä on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö on altistunut myrkylliselle aineelle ja kokee myrkytyksen oireita. Termiä käytetään sekä kliinisessä kontekstissa että kuvaamaan tilanteita, joissa myrkytykset ovat kyseessä. Myrkytykset voivat vaihdella vakavuudeltaan suuresti riippuen aineesta ja altistumisen kestosta.

Myrkytyksiä voi aiheuttaa monenlaiset aineet: ruoat ja juomat sekä lääkkeet liiajossa; myrkylliset kaasut, kemikaalit, kasvit ja sienet; sekä ympäristö- tai työpaikan myrkyt. Altistuminen voi tapahtua nielemällä, hengittämällä, ihon tai limakalvojen kautta.

Oireet riippuvat suuresti syyllisestä aineesta ja sen määrästä. Yleisiä oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, huimaus, sekavuus, väsymys sekä hengitys- tai sydänoireet. Joissakin tapauksissa oireet voivat kehittyä nopeasti, toisinaan viiveellä. Oirekokoelman lisäksi on tärkeää selvittää altistumisen aika ja kyseessä oleva aine.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, kliinisiin löydöksiin ja tilanteen mukaan toksikologisiin tutkimuksiin. Hoito alkaa usein ensiavusta ja etenee tilanteen mukaan sairaalahoitoon. Hoito sisältää tarvittaessa myrkyllisen aineen poistamista tai rajoitusta, tukitoimia elintoiminnoille sekä anti-dotteja tai spesifisiä hoitotoimenpiteitä, jos niille on selkeä tarve. Seurantaa ja yksilöllistä hoitoa annetaan potilaskohtaisesti.

Ennaltaehkäisyön kuuluu turvallinen varastointi, selkeät merkinnät ja koulutus sekä toimintaohjeet myrkytysvaaratilanteisiin. Myrkytyksistä puhutaan sekä lääketieteellisessä että kulttuurisessa kontekstissa, ja termiä käytetään myös aiheeseen liittyvissä julkaisuissa ja taiteessa.