Myrkytykset

Myrkytykset ovat tiloja, joissa elimistöön on päässyt haitallinen aine. Haitallinen aines voi olla kemiallinen, biologinen tai fysikaalinen ja sen vaikutus riippuu aineesta sekä altistuksen määrästä ja kestosta. Myrkytykset voivat olla akuutteja tai kroonisia ja ne voivat syntyä sekä tahattomasti että tahallisesti.

Taustalla ovat usein kemialliset aineet, lääkkeet liikaa käytettyinä, sekä kasvisto- tai elintarvikemyrkyt. Muiden riskitekijöiden joukossa ovat raskasmetallit, liuottimet, sienet, kasvit, sekä ympäristö- ja teollisuusprosessien sivutuotteet. Altistukseen liittyy monenlaisia tilanteita työ- ja kotitalouksissa.

Oireet ja tutkiminen vaihtelevat suuresti riippuen aineesta. Yleisiä ovat pahoinvointi, oksentaminen, vatsakipu, huimaus, päänsärky sekä sekavuus tai tajunnan häiriöt; vakavammissa tapauksissa hengitysvaikeudet, kouristukset ja kooma voivat ilmetä. Tutkinnassa huomioidaan altistumisen tiedot, kliininen status sekä laboratoriokokeet kuten veren ja virtsan analyysit, maksa- tai munuaisarvot sekä tarvittaessa kuvausmenetelmät.

Hoito perustuu myrkyn tyypin ja vakavuuden mukaan. Ensiapuna voidaan lieventää altistusta sekä käyttää lähtökohtaisesti aktiivihiiltä, jos se on tarkoituksenmukaista ja ohjeistettua. Vakavammissa tapauksissa tarvitaan sairaalahoitoa, tukitoimia ja joissakin tapauksissa spesifisiä vasta-aineita tai antidootteja. Nopea toiminta on tärkeää; epäilystä myrkytyksestä tulee soittaa hätänumeroon 112 ja hakeutua hoitoon mahdollisimman nopeasti. Ennaltaehkäisyssä korostuvat turvallinen varastointi, oikea annostus ja varotoimet kotitalouksissa sekä työpaikalla.