Mikrokerneljärjestelmät

Mikrokerneljärjestelmät on käyttöjärjestelmäarkkitehtuuri, joka pyrkii minimoimaan ytimen (kernel) koon ja toiminnallisuuden. Mikrokernelin tehtävänä on tarjota vain välttämättömimmät palvelut, kuten muistinhallinta, prosessienhallinta ja prosessien välinen kommunikaatio. Kaikki muut käyttöjärjestelmän palvelut, kuten tiedostojärjestelmät, verkkoprotokollat ja laiteajurit, toteutetaan käyttäjäpuolen palvelimina. Tämä eroaa monoliittisista ytimistä, joissa kaikki nämä palvelut ovat osa itse ydintä.

Mikrokernelien keskeinen etu on modulaarisuus ja joustavuus. Koska palvelut ovat erillisiä prosesseja, niitä voidaan helposti päivittää, vaihtaa tai lisätä ilman koko käyttöjärjestelmän uudelleenkääntämistä. Tämä parantaa myös järjestelmän turvallisuutta ja luotettavuutta, sillä yksittäisen palvelun virhe ei välttämättä kaada koko järjestelmää.

Haasteena mikrokernel-arkkitehtuurissa on usein suorituskyky. Palvelinten välinen kommunikaatio vaatii viestinvälitystä ytimen läpi, mikä voi olla hitaampaa kuin suora kutsu monoliittisessa ytimessä. Tästä huolimatta mikrokernel-arkkitehtuuria käytetään erikoissovelluksissa, kuten sulautetuissa järjestelmissä ja korkean luotettavuuden järjestelmissä, joissa modulaarisuus ja turvallisuus ovat etusijalla. Esimerkkejä mikrokernel-pohjaisista käyttöjärjestelmistä ovat Mach, L4 ja Minix.