Lihasrakenteen

Lihasrakenne viittaa lihaksen anatomiseen järjestykseen ja toimintaan. Lihas koostuu lihassäikeistä, joita ympäröivät sidekudoksen kerrokset: endomysium yksittäisen säikeen ympärillä, perimysium useampien säikeiden ympärillä ja epimysium koko lihaksen ympärillä. Useat lihassäikeet muodostavat fasikkelin, ja useat fasikkelit yhdessä muodostavat lihaksen. Lihas kiinnittyy luuhun jänteiden välityksellä, ja sen toiminta riippuu sekä luuston rakenteesta että hermoston signaaleista.

Supistuminen perustuu sarkomeerien toimintaan myofibrilleissä. Sarkomeeri koostuu aktiini- ja myosiiniproteiineista, joiden vuorovaikutus saa lihassäikeet lyhentymään. Sähköinen impulssi kulkee motoriselta neuroni-lähettämän signaalin kautta sarkolemmelle (lihassolun solukalvolle) ja edelleen sarkomeereihin. Vapautuva kalsiumioni säätelee proteiinien liikettä, jonka tuloksena lihas supistuu. Lihaksen energiantarve täytetään ATP-energialla, jota tuotetaan mitokondrioissa sekä anaerobisesti hapen saatavuudesta riippuen.

Lihaksia luokitellaan tyypillisesti kolmeen pääryhmään: skeletaalisiin (tahdonalainen, striatoitunut), sileisiin (ei-striatoitunut, tahdonalaisesta hallinnasta riippumaton) ja sydänlihakseen (strioitunut, automaattinen ja yhteydessä verenkiertoon). Skeletaalinen lihas osallistuu liikettä, asennon ylläpitämiseen ja lämmöntuotantoon.

Kuntoon ja korjaantumiseen vaikuttavat harjoittelu, ravinto ja lepo. Lihassolujen kasvu ja reparaatio voivat tapahtua kantasolujen, erityisesti satelliittisolujen, avulla. Lihasrakenne on sopeutuvainen: säännöllinen kuormitus voi lisätä lihasvoimaa ja -kokoa, kun taas inaktiivisuus aiheuttaa atrofiaa.