Lihassolujen

Lihassolujen termi viittaa lihassoluihin, jotka muodostavat eläinten ja ihmisten lihaskudoksen ja tuottavat voimaa ja liikettä. Ne erilaistuvat kolmeen päätyyppiin: luustolihassolut (poikkijuovaiset, vapaaehtoiset), sydänlihassolut (poikkijuovaiset, tahdosta riippumattomat) ja sileät lihassolut (ei-poikkijuovaiset, tahdosta riippumattomat). Rakenteellisesti lihassoluja leimaa supistuvien proteiinifilamenttien, aktiinin ja myosiinin, järjestäytyminen, joka luo sarkomeerit poikkijuovaisissa soluissa.

Luustolihassolut ovat pitkät, monitumaiset ja nopeasti supistuvia; ne saavat hermoimpulssit motorisilta hermoilta. Sydänlihassolut ovat yksitumaisia tai harvemmin multitumaisia, liitettynä interkalaarilevyillä sisältäen tiiviitä liitoksia ja gap-junctions-rajapintoja, jotka mahdollistavat synkronoidun sähköisen johtumisen. Sileät lihassolut esiintyvät verisuonissa, ruoansulatuskanavassa ja muissa elimissä, ja niiden supistuminen säätelee sisäelinten toimintaa.

Toiminnallisesti lihassolujen supistuminen perustuu kalsiumin vapautukseen ja ATP:n käyttöön; hermo- ja hormoniherkkyys sekä metabolinen tila vaikuttavat aktivaatioon. Lihassolujen uusiutuvuus vaihtelee: luustolihaskudos sisältää kantasoluja (satelliittisolut) parantuakseen, kun taas sydänlihas uusiutuu rajoitetusti. Lihassolujen häiriöt, kuten lihasdystrofiat, atrofia ja sydänlihassairaudet, vaikuttavat merkittävästi terveydentilaan ja liikuntakykyyn.