liikuntakykyyn

Liikuntakykyyn voidaan ymmärtää yleisesti liikuntakyvyn käsitteenä, eli yksilön kykyä liikkua ja suorittaa motorisia toimintoja sekä arjen tehtäviä. Se kattaa perusliikkumisen kuten kävelyn ja kiipeämisen sekä tasapainon, voiman ja kestävyyden käyttöä arjessa. Liikuntakyky on keskeinen osa toimintakykyä ja se heijastaa sekä fyysistä kuntoa että kykyä osallistua yhteiskunnallisesti.

Liikuntakyvyn ylläpääminen on tärkeää erityisesti ikääntyneille ja pitkäaikaissairaille, koska sen heikkeneminen liittyy lisääntyneeseen riippuvuuteen, kaatumisriskin kasvuun sekä suurempiin terveydenhuollon tarpeisiin. Hyvin hoidettu liikuntakyky voi hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä ja tukea itsenäistä selviytymistä. Taustatekijöihin vaikuttavat sekä biologiset tekijät (ikä, lihasvoima, liikehallinta, kipu) että ympäristö- ja sosiaaliset tekijät (asuminen, tukiverkosto, pääsy liikuntaan).

Arvioinnissa käytetään sekä subjektiivisia että objektiivisia mittareita. Esimerkkejä ovat kävelyn nopeus (miksi nopeus), Timed Up and Go -testi, Short Physical Performance Battery sekä käsivoiman mittaukset. Näitä mittareita hyödynnetään kliinisessä käytännössä sekä väestötutkimuksissa liikuntakyvyn tilan seuraamisessa ja hoidon suunnittelussa.

Interventioissa painottuvat säännöllinen liikunta ja lihaskuntoa sekä tasapainoa kehittävä harjoittelu. Yleiset suositukset ovat noin 150 minuuttia kohtuullisesti rasittavaa aerobista liikuntaa viikossa sekä lihasryhmiä vahvistavaa harjoittelua kahdesti viikossa. Ikäihmisiä tukevat myös turvalliset ympäristönmuutokset, ohjaus fysioterapeutilta sekä yksilöllisesti räätälöidyt ohjelmat. Liikuntakyvyn edistäminen on osa yleisiä terveys- ja vanhuspalvelujen suunnitelmia sekä yhteiskunnallisia toimia esteettömyyden ja turvallisuuden edistämiseksi.