Lihasrakenne

Lihasrakenne tarkoittaa lihaksen rakenteellista järjestäytymistä sekä siihen liittyvää toimintaa. Lihas koostuu lihassyistä, jotka on ympäröity sidekudoksen kerroksilla: endomysium yksittäisen lihassolun ympärillä, perimysium fasikkelien ympärillä ja epimysium koko lihaksen ulkokuoressa. Suurin osa lihaksista on luurankolihaksia, mutta mukaan kuuluvat myös sydän- ja sileä lihas, joilla on omat rakenteelliset ja toiminnalliset eronsa.

Lihassolu eli myofiberi sisältää runsaasti myofibrilleja, jotka muodostavat saromeereja. Saromeerien rakenneosia ovat Z-levy, A-alue, I-alue ja M-taso. Kontraktio perustuu liukuvan filamenttiteorian mukaiseen mekanismiin: aktiini- ja myosiinifilamenttien vuorovaikutus lyhentää saromeeria ATP:n energian avulla.

Toiminta käynnistyy hermoimpulssin saavuttua neuromuskulaarisesta synapsista ja vapauttaessa asetyylikoliinia. Asetyylikoliini johtaa Ca2+-ionien vapautumiseen sarcoplasmasta, jolloin Ca2+ sitoutuu troponiiniin ja tropomyosiini siirtyy paljastamaan aktiinin sitoutumiskohtia. Tämän seurauksena myosiini voi sitoutua aktiiniin ja muodostaa cross-bridges-vuorovaikutuksia, jotka aiheuttavat saromeerin supistumisen.

Lihas voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: luurankolihas (tahdonalainen, striatoitunut), sydänlihaskudos (strioitu, tahdosta riippumaton) ja sileä lihas (ei-striatoitu, tahdosta riippumaton). Lihaksessa on runsaasti verisuonia ja mitokondrioita energiantuotantoon, mikä mahdollistaa suurtenkin voimantarpeiden täyttämisen. Lihas voi kasvaa hypertrofian kautta ja korjaantua sekä sopeutua harjoitteluun satelliittisolujen avustuksella.