Lihassolu

Lihassolu on lihaskudoksen perusyksikkö, joka kykenee supistumiseen ja siten tuottaa liikettä, asentoa ja lämpöä. Lihassoluja on kolme päätyyppiä: luustolihassolut, sydänlihassolut ja sileät lihassolut.

Luustolihassolut ovat pitkiä, säikeisiä ja usein monisydyisiä soluja, joiden sarkomeerit muodostavat poikkijuovan rakenteen. Ne esiintyvät lihassyissä ja muodostavat voiman siirtäviä lihaksia, joita ympäröi sidekudoksesta koostuva tukirakenne ja verisuonet.

Sydänlihassolut (kardiomyosyytit) ovat poikkijuovia, yleensä haarautuvia ja pienempiä soluja, jotka muodostavat sykkiä tahdittavan ja koordinoivan verkoston. Ne ovat sidottuja toisiinsa vahvoilla yhteyksillä, mikä mahdollistaa jatkuvan, rytmisen supistumisen.

Sileät lihassolut ovat soikeita, yksisydämisiä ja eivät striatoidu. Niitä esiintyy verisuonissa, ruoansulatuskanavassa, hengitysteissä ja muissa onteloissa; ne supistuvat hitaasti ja voivat ylläpitää jännitystä pitkiä aikoja.

Lihassolut koostuvat kalvoista sekä sisäisestä rakenteesta: sarkolemma, sarkoplasmaineste, T-putket ja sarkomeerien muodostamat aktiini- ja myosiinifilamentit. Supistuminen käynnistyy Ca2+-virtausten kautta ja vaatii ATP:tä. Luustolihaksessa voima tuotetaan nopeisiin supistuksiin, sydänlihaksessa jatkuva rytminen pumppaaminen ja sileässä lihaksessa kontrolloitu, pitkäkestoinen supistuminen.

Kehittyminen ja korjaus: Luustolihassolut kehittyvät mesodermistä ja syntyvät myoblastien fuusioitumisella; satelliittisoluilla on tärkeä rooli korjauksessa. Sydän- ja sileälihassolut kehittyvät eri ohjelmien mukaan.