Luustolihaksessa

Luustolihas on tahdonalaisen liikkeen mahdollistava lihasryhmä, joka kiinnittyy luihin jänteiden kautta. Sen tehtävänä on tuottaa liikettä, ylläpitää asentoa ja tuottaa lämpöä. Luustolihas koostuu pitkistä lihassoluista eli lihaskuiduista, jotka muodostavat suuria kokonaisuuksia. Hermosto säätelee lihasten toimintaa ja mahdollistaa nopean, tarkasti hallitun liikeyhdistelmän.

Rakenne ja supistuminen: Lihas koostuu lihassoluista (kuituista), joiden sisällä ovat myofibrillit. Myofibrillit sisältävät sarkomeereja, joissa aktiini- ja myosiinifilamentit liukuvat toisiaan vastaan. Supistuminen tapahtuu troponiinin ja tropomyosiinin säätämän mekanismin kautta, kun Ca2+ vapautuu sarkoplasmisesta retikulumista. Lihas kiinnittyy luihin jänteiden kautta ja voima siirtyy jänteisiin endomysiumin, perimysiumin ja epimysiumin välityksellä.

Hermosto ja energia: jokainen lihas saa käskyn aivorungosta tai selkäytimestä alfa-motoroneuronin kautta. Neuromuskulaarinen synapsi vapauttaa asetyylikoliinia; reseptorit depolarisoivat lihassolun, mikä käynnistää Ca2+-vapautumisen. Voima syntyy rekrytoimalla motorisia yksikköjä pienimmästä suurimpaan (Hennemanin periaate). Lihas käyttää energiaa ATP:llä; alussa varastoitua ATP:tä, sitten oksidatiivista tai glykolyysillä tuotettua energiaa riippuen rasituksesta.

Fiberityypit ja sopeutuminen: luustolihaksessa on useita kuitutyyppejä, esimerkiksi tyypit I (hidas, oksidatiivinen), IIa (nopea, sekä oksidatiivinen että glykolyyttinen) ja IIx/IIb (nopeat, pääosin glykolyyttisiä). Harjoittelu muuttaa kuitujen ominaisuuksia, lisää mitokondrioiden määrää ja lihaksen kestävyyttä sekä kokoa (hypertrofia); levon ja kuormituksen suhde vaikuttaa myös lihasmassan ylläpitoon ja atrofian ehkäisyyn. Satelliittisoluilla on rooli vaurioiden korjaamisessa.