inaktiivisuus

Inaktiivisuus tarkoittaa tilaa, jossa fyysinen aktiivisuus ei yllä suosituille tasoille tai energiankulutus on alhaista. Terveyden näkökulmasta erotetaan kaksi käsitettä: passiivisuus ja sedentaarinen käyttäytyminen. Passiivisuus kuvaa yleistä liikkumattomuutta, kun taas sedentaarinen käyttäytyminen tarkoittaa pitkään jatkuvaa matalaa energiankulutusta, esimerkiksi istumista.

Sedentaarinen käyttäytyminen tarkoittaa tiloja, joissa energiankulutus on hyvin alhaista, kuten istuminen, makaaminen ja ruutuajan katselu. Henkilö voi olla aktiivinen muina aikoina, mutta pitkät istuma- tai lepojaksot lisäävät riskejä.

Pitkäaikainen inaktiivisuus ja runsas sedentaarisuus liittyvät kohonneeseen riskiin moniin sairauksiin, kuten ylipainoon, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verenkiertotauteihin. Inaktiivisuus voi vaikuttaa myös mielialaan ja uneen. Riskiin vaikuttavat sekä kokonaisenergiankulutus että aineenvaihdunnan säätely.

Mittaaminen ja hoitostrategiat: tutkimuksessa käytetään sekä itsearviointia että objektiivisia mittareita, kuten kiihtyvyysmittareita. Kansainväliset suositukset kannustavat aikuisia liikkumaan vähintään 150–300 minuuttia kohtuullista tai 75–150 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa sekä tekemään lihaskuntoa kehittäviä harjoitteita pari kertaa viikossa. Lisäksi suositellaan vähentämään pitkäaikaista istumista.

Ehkäisy ja ehkäisevät toimenpiteet: arjen muutokset, kuten taukojen pitäminen, lyhyet kävelyt ja portaat, sekä työtilojen liikuntaa tukevat ratkaisut voivat merkittävästi vähentää inaktiivisuutta. Yksilölliset suunnitelmat sekä yhteiskunnalliset toimet, kuten kaupunki- ja työympäristön suunnittelu, tukevat aktiivisempaa elämäntapaa.