Kompensointikeinot

Kompensointikeinot ovat välineitä, joita käytetään haittojen, kustannusten tai menetyksien korvaamiseen tai tasapainottamiseen. Niillä pyritään palauttamaan yksilöiden, yhteisöjen tai ympäristön hyvinvointi sekä oikeudenmukaisuus ja taloudellinen toiminnan tehokkuus. Käytännössä kompensaatiot voivat olla sekä rahallisia että ei-rahallisia ja ne voivat kohdistua eri tilanteisiin, kuten vahinkoihin, sääntelyn aiheuttamiin kustannuksiin tai ympäristövaikutuksiin.

Käytettyjä keinoja ovat muun muassa rahallinen korvaus vahingoista, in-kind-korvaukset (hyödykset tai palvelut vastineeksi), verohelpotukset ja tukimuodot, vakuutukset sekä erityiset katastrofi- tai sopeutumisrahastot. Ympäristön kompensaatiot voivat tarkoittaa biodiversiteetin elinympäristöjen palautusta tai suojelua sekä kompensaatiopakotteita tuotantoketjussa. Lisäksi voi olla sosiaali- tai aluetaloudellisia kompensaatiomekanismeja, kuten tulonsiirrot tai kuntien tukeminen.

Käyttöönotto vaihtelee alat ja järjestelmän mukaan. Yleisiä konteksteja ovat ympäristölainsäädäntö, kaupunkien suunnittelu, energiapolitiikka, terveydenhuolto sekä kansainvälinen kehitysyhteistyö. Kompensaatiot voivat täydentää sääntelyä, lievittää vastatoimia ja tasoittaa epäoikeudenmukaisia vaikutuksia.

Prosessi huomioi kriteerit, kuten haitan arviointi, korvausmäärän laskenta, rahoituslähteet ja hallinnollinen toteutus. Haasteisiin kuuluvat väärinkäyttö ja vääristyneet kannustimet, järjestelmän kattavuus sekä oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden varmistaminen.

Usein kompensaatiokeinot määritellään lailla, asetuksin tai viranomaisten ohjeistuksin sekä kansainvälisissä standardeissa. Käytännön sovellukset vaihtelevat maittain ja toimialoittain.