korvaamiseen

Korvaaminen on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan sitä, että menetettyä arvoa, vahinkoa tai kustannuksia hyvitetään tai palautetaan takaisin. Se voi ilmetä rahallisena korvauksena tai muin tavoin, kuten palvelun tai tuotteen korjaamisena, vaihtamisena tai muiden kustannusten kattamisena.

Soveltamisalueet ja muotoja. Korvaaminen esiintyy useissa oikeudellisissa ja käytännön yhteyksissä. Vahingonkorvausoikeudessa on periaate, että vahingon aiheuttaja on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa haitan. Vakuutusoikeudessa korvaus määräytyy vakuutussopimuksen ehtojen mukaan ja usein tarkoittaa vakuutusyhtiön maksamaa korvausta vahingon sattuessa. Kuluttajansuojassa voidaan puolestaan vaatia virheen tai puutteellisen palvelun perusteella korjausta, vaihtoa, palautusta tai hyvitystä asiakkaalle. Organisaatioiden sisällä korvaaminen voi tarkoittaa esimerkiksi työntekijälle aiheutuneiden matka- tai muiden kulujen korvaamista työnantajan toimesta.

Käytännön käsittely ja rajoitteet. Korvausvaatimukset pohjautuvat usein sopimuksiin tai lainsäädäntöön. Vaadittavat todisteet, korvauksen perusteet ja määrä sekä mahdolliset aikarajat vaihtelevat kontekstin mukaan. Korvauksessa huomioidaan usein sekä suorat menot että seuraamukset, ja tietyissä tilanteissa voidaan huomioida myös intressit tai huojennukset. On tärkeää huomata, että korvaamisen määrä ja muoto voivat olla kiistanalaisia, jolloin ratkaisu voi syntyä neuvottelulla, välimiesmenettelyllä tai oikeudenkäynnissä.

Terminologia. Suomen kielessä korvaaminen liittyy usein sanoihin korvaus, korvausvastuu ja vakuutuskorvaus. Ne liittyvät toisiinsa, mutta korvaaminen viittaa prosessiin tai toimintaan, kun taas korvaus on lopullinen hyvitys tai maksu.