Koetutkimusta

Koetutkimusta, eli kokeellista tutkimusta, on tieteellisen metodin muoto, jossa tutkija määrää vähintään yhden muuttujan arvon ja havainnoi sen vaikutusta toiseen muuttujaan kontrolloiduissa olosuhteissa. Tavoitteena on todistaa syy-seuraussuhteita ja erottelukyvyn varmistaminen epävarmuudesta ja häiriötekijöistä.

Keskeisiä käsitteitä koetutkimuksessa ovat hypoteesi, riippuva ja itsenäinen muuttuja sekä mittaustulos. Tutkimuksessa pyritään minimoimaan häiriötekijöiden vaikutus ja varmistamaan, että muut kuin tutkittu muuttuja eivät selitä tulosta. Satunnaistaminen ja kontrolliryhmien käyttö ovat tavallisia keinoja lisätä sisäistä validiteettia, eli sitä, että havaitut vaikutukset johtuvat tutkituista muuttujista.

Suunnitteluvaihtoehdot vaihtelevat periaatteessa between-subjects- ja within-subjects-menettelyiden välillä sekä näiden yhdistelmien, kuten factorial-designin, avulla. Between-subjects -kokemuksissa eri osallistujat kuuluvat eri ryhmiin, kun taas within-subjects -tutkimuksissa samat osallistujat kokevat kaikki olosuhteet. Tutkimuksissa voidaan käyttää myös sitovia pusteja, kuten yksilöllisiä tai ryhmäkokeellisia asetelmia, ja yksityiskohtaisia mittaussarjoja.

Sovellukset kattavat laajasti luonnontieteet, lääketieteen, psykologi- ja sosiaalitieteet, kasvatustieteen sekä teknologia- ja insinöörialat. Kokeellisuus korostaa toiminnallista todistettavuutta, mutta se herättää myös eettisiä kysymyksiä, kuten suostumusta, turvallisuutta ja tietosuojaa sekä vaatii usein rekisteröityä sopimista tutkimusetiikan kanssa.