Kokeellisuus

Kokeellisuus tarkoittaa toimintatapojen, menetelmien tai ajattelun ominaisuutta, jossa uusia kokemuksia ja tietoa tavoitellaan kokeilujen kautta. Sana muodostuu verbistä kokeilla ja suffiksista -isuus. Kokeellisuudella viitataan sekä käytännön testaukseen että teoreettiseen asenteeseen, jossa totuudet pyritään varmistamaan havaintojen ja kokeiden kautta.

Tieteen ja teknologian kontekstissa kokeellisuus merkitsee sitä, että hypoteeseja suunnitellaan ja testataan kontrolloiduilla kokeilla, ja tuloksia arvioidaan toistettavuuden sekä tilastillisten merkkien perusteella. Päämääränä on luotettava, empiirinen tieto. Kokeellisuuden eettisyys ja turvallisuus ovat keskeisiä, ja se korostaa dokumentointia, johdonmukaisuutta sekä vertaisarviointia.

Taiteessa ja kulttuurissa kokeellisuus viittaa konventioiden rikkomiseen ja uusien menetelmien, materiaalien tai muotojen kokeiluun. Tässä merkityksessä kokeellisuus on usein liikkeessä kohti omaperäisyyttä ja prosessien avaamista, kuten performanssissa, installaatiotaiteessa tai uusissa medioissa.

Filosofisessa ja metodologisessa keskustelussa kokeellisuus liittyy empirismin ja a priori -kysymysten väliseen tertiääriseen vuoropuheluun sekä hypoteettis-deduktiivisen menetelmän rooliin. Kokeellisuus ei yksin takaa totuutta; se on altis eettisille, tilastollisille ja metodologisille rajoitteille, ja jotkut teoriat vaativat niiden epäilemistä tai falsifiointia, kuten Popperin ajattelussa korostetaan.

Yhteenveto: kokeellisuus on monimuotoinen ilmiö, jota sovelletaan sekä tieteessä että taiteessa. Se kuvaa pyrkimystä uuteen tietoon ja kokemukseen, mutta sen toteutus ja vaikutukset vaihtelevat kontekstin mukaan.