Kivunlievitykseen

Kivunlievitykseen on suomalainen ilmaus, jolla viitataan keinoihin, joiden tarkoituksena on vähentää kipua. Käsite kattaa sekä lääketieteelliset hoitomuodot että ei-lääkinnälliset menetelmät sekä itsehoitoon liittyvät ohjeet. Kivunlievityksen tavoitteena on lievittää oireita, parantaa toimintakykyä ja lisätä potilaan hyvinvointia, ilman tarpeetonta haittavaikutusten riskiä.

Farmacologiset vaihtoehdot jaotellaan yleisesti itsehoitoon soveltuviin sekä reseptilääkkeisiin. Yleisiä kipua lievittäviä aineita ovat parasetamoli sekä non-steroidiset tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni tai naprokseeni. Vakavampien tai pitkäaikaisten kipujen hoitoon voidaan käyttää opioidilääkkeitä vain terveydenhuollon valvonnassa. Adjuvantit, kuten tietyt antidepressantit ja antikonvulsantit, voivat auttaa neuropaattisen kivun hoidossa. Paikalliset valmisteet voivat tarjota lievitystä pienillä sivuvaikutuksilla.

Ei-lääkinnälliset keinot painottavat liikuntaa, fysioterapiaa ja ergonomiaa sekä lämpö- tai kylmähoitoa, hierontaa ja teknisiä apuvälineitä kuten TENS-laitteita. Psykologiset menettelyt, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia, rentoutusharjoitukset ja mindfulness, voivat vähentää kipuun liittyvää kärsimystä ja parantaa toimintakykyä. Hoitomuotoja valitaan yksilöllisesti kiputyypin, syyn ja potilaan mieltymysten mukaan.

Päätavoitteena on kokonaisvaltainen, multimodaalinen lähestymistapa. Tutkimus osoittaa, että yhdistelmäkeinot usein tehostavat kivunlievitystä ja vähentävät riippuvuutta yksittäisestä lääkkeestä. Potilaan turvallisuus ja oikea annostus ovat keskeisiä, erityisesti iäkkäillä, raskaana olevilla tai monilääkittyillä. Tarvittaessa kivunhoitoa suoritetaan moniammatillisesti hoitavan tiimin kanssa.