Kiihottumishäiriöiden

Kiihottumishäiriö, suomeksi myös seksuaalinen kiihottumishäiriö tai dysfunktio, on tila, jossa henkilö kokee vaikeuksia saavuttaa tai ylläpitää seksuaalista kiihottumista. Tämä voi ilmetä fyysisenä, emotionaalisena tai molempina. Kiihottumishäiriö voi vaikuttaa sekä miehiin että naisiin, ja sen oireet ja syyt voivat vaihdella huomattavasti.

Miesten kohdalla yleisin muoto on erektiohäiriö, jossa peniksen jäykistyminen on riittämätöntä tai se ei pysy yllä seksuaalisen toiminnan aikana. Naisilla kiihottumishäiriö voi ilmetä vaikeutena kokea seksuaalista heräämistä, liukastumisen puutteena ja yleisenä tuntemusten vähäisyytenä.

Kiihottumishäiriöiden syyt voivat olla moninaisia. Fyysisiä syitä ovat esimerkiksi hormonaaliset epätasapainot, verenkierrolliset ongelmat, tietyt sairaudet kuten diabetes tai sydän- ja verisuonitaudit, sekä jotkut lääkitykset. Psykologiset tekijät, kuten stressi, ahdistus, masennus, parisuhdeongelmat tai negatiiviset seksuaalisuuteen liittyvät kokemukset, voivat myös merkittävästi vaikuttaa kiihottumiseen.

Diagnoosi perustuu usein keskusteluun potilaan kanssa hänen oireistaan, seksuaalisesta historiastaan ja yleisestä terveydentilastaan. Tarvittaessa voidaan tehdä fyysisiä tutkimuksia tai laboratoriotestejä mahdollisten taustalla olevien sairauksien selvittämiseksi.

Hoidon tavoitteena on parantaa seksuaalista toimintakykyä ja lievittää potilaan kokemaa ahdistusta. Hoitomuodot riippuvat häiriön syystä. Ne voivat sisältää elämäntapamuutoksia, psykoterapiaa, parisuhdeneuvontaa, lääkehoitoa tai muita spesifejä hoitomenetelmiä. On tärkeää, että henkilö hakeutuu lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle, jotta syyt voidaan selvittää ja sopiva hoito löytää.