ahdistus

Ahdistus viittaa tunne-elämän tilaan, jossa esiintyy jännitys, pelko tai huoli. Se voi olla tilapäinen, normaali reaktio stressiin tai pitkäkestoinen psyykkinen häiriö. Ahdistuneisuushäiriöt ovat kliinisiä tiloja, joissa huolet ja pelot ovat voimakkaita, yleisiä tai kestävät pitkään ja aiheuttavat toiminnan rajoittumista.

Oireet voivat olla sekä kognitiivisia että fyysisiä. Yleisiä oireita ovat jatkuva huolestuneisuus, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, unettomuus sekä lihasjännitys, sydämentykytys tai hikoilu. Oireet voivat ilmetä arjen tilanteissa, työssä tai sosiaalisessa elämässä, ja ne voivat aiheuttaa väliaikaista tai pysyvää toimintakyvyn heikkenemistä.

Ahdistuneisuushäiriöitä ovat yleiset muodot kuten yleinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö sekä erilaisten pelkojen (fobioiden) muotoja. Oirekuvat ja syntymekanismeet voivat vaihdella; toisaalta osa ihmisistä kokee kovaakin huolta tietyissä tilanteissa, mutta ei täytä häiriön kriteerejä.

Syyt ovat monimutkaisia ja niihin vaikuttavat sekä perinnöllisyys, aivojen ja kehon kemiallinen tasapaino että ympäristötekijät kuten stressi, trauma ja univaikeudet. Ahdistustta voivat lisätä myös krooniset sairaudet, päihteet ja lääkkeet. Yhteisvaikutukset voivat muodostaa yksilöllisen riskiprofiilin.

Hoitoja ovat psykoterapia, erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia sekä altistusterapiat, jotka voivat vähentää pelko- ja huolipainetta. Lääkinnällisiä hoitoja voivat olla SSRI- tai SNRI-lääkkeet sekä joskus muut farmakologiset vaihtoehdot. Itsehoitotoimet, kuten säännöllinen liikunta, unirytmin ylläpito, rentoutumistekniikat sekä tietoisen läsnäolon harjoittaminen, voivat tukea hoitoa. Oireiden lievittyminen ja toimintakyvyn palautuminen riippuvat yksilöllisestä tilanteesta ja hoitokokonaisuudesta. Jos ahdistus on voimakasta tai häiritsee päivittäistä elämää, hakeudu terveydenhuollon ammattilaisen arvioon.