kiihottumista

Kiihottuminen on kehon ja mielen tila, jossa aistittu tai ajateltu seksuaalinen ärsyke johtaa valmiuden lisääntymiseen seksuaaliseen kiihottumiseen. Se on osa monimutkaista seksuaalisen reaktion prosessia, jossa fyysiset muutokset ja psykologiset kokemukset esiintyvät yhdessä.

Fyysinen perusta: kiihottumisessa autonominen keskushermosto aktivoituu. Ihminen kokee sydämen sykkeen ja hengityksen tihkenevän, verenkierto muuttuu kehon eri osissa, ja sukuelimet voivat reagoida: miehillä voi tapahtua erektio, naisilla esiintyy emättimen kostuminen sekä klitoriksen ja muiden rakenteiden verenkerääntymistä. Myös limakalvojen kosteutuminen ja mahdolliset hormonitasojen muutokset voivat osaltaan tukea kiihottumista.

Aiheuttajat: kiihottuminen syntyy yksilöllisesti ja siihen vaikutteita antavat sekä fyysiset ärsykkeet (kosketus, näkö- tai kuuntelukokemukset) että psyykkiset tekijät (haasteet, kumppanin läheisyys, tunne-tila, stressi). Kulttuuri, mieltymykset ja suhtautuminen seksiin vaikuttavat siihen, miten ärsykkeet kykenevät herättämään kiihottumisen.

Ikä ja lääketiede: ikääntyessä ja hormonaalisten muutosten, lääkkeiden tai sairauksien myötä kiihottumisen kesto tai voimakkuus voi muuttua. Esimerkiksi jotkut masennus- tai verenkiertoelimistön lääkkeet voivat vaikuttaa kiihottumiskykyyn.

häiriöt ja hoito: kiihottumisen häiriöihin kuuluu muun muassa rakastumis- tai kiihotusterveyteen liittyvät ongelmat sekä lääkitys- tai mielenterveysongelmat. Hoidoissa yhdistyvät psykologinen neuvonta, parisuhdetyö, fyysisen terveyden arviointi sekä tarvittaessa hormonaaliset tai lääketieteelliset toimenpiteet.

Lisätietoja: seksuaalinen reaktio- ja kiihottumismallit, libido, erektiohäiriöt.